Maalaisromantiikkaa omenapuun alla

Ajatukset palaavat edelleen eiliseen, ihanaan maalaismaisemaan. Oi jospa joskus saisi itse elää tuollaista unelmaa. Lupasin kertoa teille löydöistä, jotka vanhan navetan pikku putiikista lähtivät matkaan.

Heti astuttuamme puodin ovesta sisään, löysi tinttaralla tämän vaaleanpunaisen vanhan kaunokaisen. Nosti siinä istuneen nallen syrjään ja istahti tuolille, tämä olisi kuulemma hänelle. No ei siinä äidin sydäntäkään kauan tarvinnut sulattaa. Hieman matkassa ollut isäntä tuijotteli hintalappua, mutta tällä kertaa isännältä ei kyselty, vaan naiset teki tämän ostopäätöksen sydämellä <3

Tuoli on todella vanha ja aika painavakin pieneksi tuoliksi. Siitä löytyy monta paksua maalikerrosta, jotka ovat romanttisesti kuluneet pois. Syötävän suloinen tuoli, jonka neito totaalisesti omi heti itselleen.

Toinen vanha aarre oli tuo pärekori. Se on tilalta löytynyt ja siitä huokuikin vanha maatalon fiilis. Vanhaksi koriksi se oli todella hyvä kuntoinen ja juuri sopiva kori lehdille. Ja itse asiassa ensimmäinen ikioma, vanha pärekorini.

Viimeinen löydöistäni oli tämä suloinen pieni emalikannu, se on ihan uustuotantoa, mutta vanhaa huokuva. Emaliastiat, etenkin valkoiset vetävät minua puoleensa nykyään.

Halusimme eilisen elämyksen jälkeen hakea sitä maalaisromantiikkaa omalta pieneltä pihaltamme ja omenapuunjuurelta löytyi se paras tunnelma. Tinttarallakin innostui poseeraamaan ja saatiin auringon avustuksella erittäin onnistuneita otoksia sen kummemmin suunnittelematta.

Muutama vanha ihanuus sinne maalle jäi kaivelemaan mieltä, ehkä sinne on vielä ajeltava joku päivä. Ja minusta tuntuu, että maalaistunnelmaa haetaan sieltä omenapuunkin alta vielä uudestaan...

Ihanaa juhannusviikkoa!

-Ansku