Eteisen pieni muutos

Me saimme torstaina odotettuja vieraita. Vanhempani saapuivat muutamaksi päiväksi kylään. Molemmista oli suuri apu ja etenkin äiti auttoi valtavasti koti ja pihatöissä, jotka minulta on 6 viikon ajalta ollut vaikeaa tai mahdotonta tehdä. Perheen miehiä kun nuo pihahommat ei meillä tahdo kiinnostaa ja niitä ei ole pidetty välttämättöminä tässä toipilasaikana. Torstaina iltana piipahdettiin Ikeassakin. Sietä täydennettiin kynttilävarastot ja tehtiin muutama kiva löytö. Äiti kantoi tavaraa kärryyn ja asetteli ne sitten kotona paikoilleen. Ihana rakas äiti <3

Eteisen lattialle olen etsinyt kivaa harmaata mattoa ja siellähän se Ikeassa minua odotti. Hintakin oli vain 15€, joten jos matto ei vuosia palvele, niin se ei hinnan puolesta harmita. Matossa on kiva neutraali kuosi ja vaikutta helppo hoitoselta tuossa eteisessä, johon kuraa ja hiekkaa kantautuu päivittäin. Kumipohjan ansioista pysyy myös loistavasti paikoillaan.

Penkin vieressä olevaan nojatuoliin olen halunnut jo pidemmän aikaa vaihtaa päällisen.  Tänään keksin kokeilla siihen Greengaten syysmalliston Alba keittiöliinaa, jossa tuo kuvio on isokukkaisena. Lauantain hauska DIY syntyi hetkessä ja nyt matto ja tuoli ovat tyyliltään samaa syysharmaata henkeä. Muuten eteinen on ennallaan. Penkki ja pieni naulakko tahtovat arkisin olla melkoisen tavaramäärän peitossa, mutta nyt ne raivattiin siistiksi. Ainoastaan viime keväinen ostos Mallan Makeista sai jäädä...kaunis JDL:n pitsihuivi koristaa tuunattua tuolia.

Keväällä maalattuun eteisen kattoon olen todella tyytyväinen. Valoisuus lisääntyi muuten pimeähkössä eteisaulassa huimasti. Oven edessä olevat kaakelit ja koko talon parketit vaihtaisin heti, jos isäntä innostuisi projektista. Tehtäsiinpä muutos uutena lattiana tai vanhan käsittelynä, olisi se valtava urakka, kun talon jokainen huone pitäisi vuorollaan tyhjentää. 

Viime öisen myrskyn jälkeen meille tuli oikein kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, jota tosin on vietetty kotosalla. Tinttaralla on muutaman päivän ollut jo räkäinen ja aamulla vierestä heräsi kuumeinen tyttö. Esikoinenkin niiskuttaa, joten täällä taistellaan syysflunssia vastaan.

Itse ajattelin vielä kuitenkin pulahtaa tänään altaaseen ja antaa kintuille kyytiä vesijuoksun merkeissä.

Ihanaa viikonloppua kaikki ihanat vierailijat,

Ansku

Talon numero

Niin ne vaan illat viilenee ja pimenee joka ilta aikaisemmin. Tänään onkin ollut tavattoman kylmä ja tuulinen päivä. Villasukat jalassa olen viipottanut koko päivän. Takkaankin tekisi mieli laittaa tulet, mutta meiltä on kaikki polttopuut loppuneet...viimeistä klapia myöten. Meillä on puiden suhteen rajallinen määrä säilytystilaa, joten ei voida niitä hommata kerralla hirveitä määriä. Huomenna onneksi tulee motti pihaan kuivattua koivuklapia ja lämmityspuuhat voi alkaa.

Lämpöä ja tunnelmaa saa onneksi myös kynttilöiden avulla. Niitä meillä poltetaankin jo taas mahottomia määriä. Minä kun en osaa laittaa vain yhtä tai kahta kynttilää palamaan, niitä pitää olla paljon. Takan reunalle, lipaston päällä, komuutin nurkilla, sohvapöydän päällä ja muutaman jos vielä lyhtyynkin laittaisi. Talolyhtyyn laitoin valon sisälle ja nostin sen valoa tuomaan pienen radiopöydän päälle. Lyhty on muutama vuosi sitten ostettu Etolasta ja on ollut minulle kovin mieluinen. Pidän sen koosta ja sen yksinkertaisuudesta.

Vanhempieni yhteistuumin rakentamiin puutikkaisiin nojaa talomme numero. Tai tarkemmin sanottuna naapurin talon numero. Meidän talo sijaitsee kirvesvarsitontin päässä ja päätilasta lohkotulla tontilla sijaitsee vanha 1960 -luvulla rakennettu talo. Siihen saimme muutama vuosi sitten uudet naapurit ja heidän uusiessa talon julkisivua kävi numero heille tarpeettomaksi. Koska he ovat a- ja me b -talon väkeä on numero molemmille yhteinen. 

 Eräs päivä ovikello soi ja naapuri kysyi, haluaisitko sinä tämän talon numeron. Numerolle olisi ollut ostajiakin, mutta naapurin rouva halusi antaa sen minulle. Hän tietää, että pidän kaikesta vanhasta ja rosoisesta. Minä puolestaan vien heidän pienelle tytölle Tinttarallan vanhat vaatteet ja ne otetaan kiitollisena vastaan. Vaihdantataloutta siis parhaimmillaan :)

Kyltti on mielestäni todella kaunis. Sopivasti ruostetta, kulumaa, kauniilla fontilla olevat numerot ja kuin pisteenä i:n päälle on kyltin päälle roiskunut valkoista maalia. Ihana aarre <3

Viikon päästä minulla on viimein ortopedin tapaaminen. Lonkka kuvataan ensin ja sitten katsotaan onko kuusi viikkoa keppien kanssa tuottanut tulosta. Olo on suhteellisen hyvä ja lähes kivuton. Särkylääkkeitä en ole tarvinnut vesijuoksun ansioista syödä juurikaan. Odotukset hyville tuloksille ovat siis kovat. Muunlaisiin tuloksiin en nyt jotenkin halua edes valmistautua.

Odotan niin kovasti pitkiä lenkkejä raikkaassa syyssäässä, 

tahto parantua on valtavan suuri.

Tunnelmallisia iltoja,

Ansku

Meidän Makkari

Viikonlopun kunniaksi ajattelin, että jossain pitää päästä piipahtamaan. Sain onnekseni Tinttarallan tänään mukaan kantoavuksi Hobby Halliin ja Plantagenille, joista mielessäni oli pari hankintaa makkariin. Vaihdoin makuuhuoneeseen alkukesästä harmaita tekstiilejä vaaleanpunaisella höystettynä. Mansikkapehmiksen sävyttämät tyynyt saivat nyt väistyä ja lisää harmaata tuli tilalle. Muutama uusi harmaa tyynynpäällinen vanhojen joukkoon ja tuo kiva @ -merkki olivat löydöt hobbarista.

Muuten tarpeet makkarin syysilmeelle löytyivät kotoa. Sinkkiset tuikkukipot ovat alelöytöjä vuoden takaa ja tuo villasukat sisään kätkevä kannellinen pönttö on Kokkolan reissutuliaisia N-style liikkeestä. Greengaten harmaa sävyinen peitto sopi täydellisesti tuohon sängynpeiton päälle. Esikoisen huoneessa tarpeettomana ollut ikean valaisin sai siirtyä minun yöpöydälleni, isännälle pitää hakea kyllä samanlainen kunhan kykenen yksin iksuun. Vehreyttä hehkuva lankaköynnös oli ostos Plantagenista ja sillekin löytyi kaapin kätköistä harmaa sinkkiruukku.

Ystävääni Pieneltä Pilvenhattaralta on syyttäminen, että harmaa valtasi täysin meidänkin makkarin. Niin ihana hänen makuuhuoneensa muutos oli. Seinien maalausta kaipaisi kyllä meidänkin seinät, mutta se ei kyllä mitenkään näin toipilaana ole mahdollista eikä tuo isäntä taitaisi ajatuksesta innostua.  Tavallaan nuo mudan väriset seinät on hauskat, mutta kyllä niissä alkaa 7 vuoden elämisen jäljet näkyä.

Kiva oli piipahtaa kaupoilla ja vähän puuhata kotosalla. Tosin kyllähän tuo heti vei voimat ja olo on kuin isommankin uurastuksen tehneellä. Kun kaikki pitää tehdä kyynärsauvojen kera, niin se vaan tahtoo olla hitusen hidasta ja uuvuttavaa. Mutta oli tämä väsymys sen arvoinen. Mieli piristyi kummasti.

Ihanaa syysviikonloppua lukijani,

Ansku

P.S. VillaHovin tunnelmia pääset seuraamaan myös Instagramista, linkki löytyy sivupalkista.

Ripaus punaista

Eihän tässä montaa viikkoa ehtinyt menemään, kun aloin kaipaamaan punaista keittiööni. Jotenkin tuntuu, että se punainen vain kuuluu ripauksina VillaHovin köökkiin. Yhtenä päivänä jo hipostelin punaisia lattemukejani, mutta jätin ne vielä kaappiin odottamaan. Greengaten syksykuvastoa katsellessa oli päättänyt, että tänä syksynä kotiutan sekä harmaat että punavalkoiset albat. Kun sain laitettua torin kautta kiertoon jotain vanhaa, saivat albat muuttoluvan VillaHoviin.

Täällä kotona ollessa postipakettien nouto on kuin joulu konsanaan. Kun itse ei voi kantaa, niin on aina odotettava, että joku kantaja saapuisi kotiin. Tänään en meinannut pysyä pöksyissäni, kun viesti paketin saapumisesta tuli. Ja voi huokaus...kyllä näitä todellakin kannatti odottaa. Ripaus punaista toi tullessaan ihanan syksyisen pirteyden keittiöön.

Ostoskoriin tuli klikattua myös Alban kangasnauhaa. Sillä saadaan muutaman kuukauden päästä ihana jouluinen fiilis lasipurkkeihin ja lahjojen ympärille. Ja kyllä minä myönnän, että joulu jo välillä hiipii mieleeni...ei vielä isoina palasina, mutta sopivana mausteina pimenevissä syysilloissa.

Onhan ne jo luntakin ennustaneet ensi viikolle, että talvea kohti sitä kovasti mennään. Vaikka kyllä minä vielä mielellään pitäisin nämä komeat ja lämpimät syyspäivät...liikuntarajoitteisena sitä odottaa jo haravaointiakin innoissaan :)

Tänä iltana on ihanaa nauttia kupponen kuumaa näistä uutuuksista...

-Ansku

Odottavan pitkä aika

Juhlat on juhlittu ja arki on taas alkanut. Vielä ei kaikkia koristeita ole maltettu kerätä, mutta herkut on omalta osaltani piilotettu kaappiin ja vesijuoksuradalla on palattu. Tuo vesijuoksu on kyllä muutenkin ihanaa vaihtelua päivään, kun ne muuten viettää pääosin täällä neljän seinän sisällä. Voitte vaan kuvitella miten kaikki kotona näyttää tympeältä ja uutta piristystä kaipaisi kotiin. Muutamassa nettiputiikissa olen käynyt vähän mattoja ja tekstiilejä klikkailemassa, että olisi jotain uutta laitettavaa kotiin, kun pääsee kepeistä eroon.

Juhlavierailta sain kauniin valkoisen orkidean ja sen nostin tuohon valoisalle paikalle vanhan oven eteen. Mummi vainaan perintönä saatu pöllökello pääsi vaihteeksi kirjapinon painoksi komuutin päälle. Siinäpä ne sisustamiset sitten onkin. Kauppareissulta koitan tilata isännältä välillä kukkasia tai napata itse jotain ruokakaupan kukka-altaista, jos on kantaja kaupassa mukana.

Ihanan aurinkoisia ja valoisia päiviä on onneksi ollut. Valon säteet tulevat kauniisti sisälle, kun syksyn myötä aurinko paistaa huomattavan matalammalla kesäpäiviin verrattuna.

Jotain pientä kivaa muutosta kotiin olisi saatava, ehkäpä järjestystä vaihtamallakin ilme muuttuisi kivasti. Siihen puuhaan en tosin itse vielä uskalla ryhtyä. Tosin reilu kuukausi ja voidaan viritellä tunnelmavalot ja päästää ensimmäiset nisset kaapista ulos. Jospa odotellessa tarttuisi joku ilta maalipensseliin ja tuunaisi jotain pientä. Odottavan aika on vaan välillä niin mahottoman pitkä.

-Ansku