Voimaannuttava viikonloppu

Voi tuota aurinkoenergiaa...ihanaa ihanaa. Se on kyllä antanut tälle naiselle virtaa ja kyllä tuntuu kropassakin viikonlopun puuhastelut. On möyhitty puutarhassa, lannoitettu ja haravoitu. On pyykätty ja kuivattu kevään ensimmäiset pyykit ulkona, tuoksu on mitä hurmaavin. Eilen kaivettiin varastosta fillarit ja harjoiteltiin tinttarallan kanssa pyöräilyä ilman appareita...harjoitus tekee mestarin ja neiti on jo melkein valmis pyöräilijä...tai ainakin äipin selkä sitä jo kovasti toivoisi ;)

Ruokakauppareissulla nappasin kevään ensimmäiset orvokit matkaan. Toisen kukan jätin portaiden pieleen ulos roikkumaan ja toisen nostin sisälle. Pihalta keräsin risuja kääräisin orvokille kauniin seppeleen. Muutaman orvokin kukan leikkasin tuohon pieneen kimppuun, jonka vaihdoin kanamunamaljakkoon.

 Nämä viikonloput vaan menee niin mahdottoman nopeasti ja kellojen siirtäminen vielä nappasi yhden tehotunnin tästä viikonlopusta. No valoisaa sentäs riittää pitkälti iltaan saakka. 

Nyt on suunnattava saunan lämpöön lihaksia rentouttamaan, että pääsee huomenna sängystä ulos. On se jännä, että sitten kun sitä tuonne ulos pääsee, niin sieltä ei malttaisi tulla sisälle. Omakotiasuja toki tietää, että ei ne puuhat sieltä mihinkään lopu. Riittää tekemistä taatusti jokaiselle aurinkoisella vapaapäivälle.

Mukavaa alkavaa viikkoa,

Ansku

Kauneutta kotiin

Oi joi...tulihan se perjantai-ilta viimeinkin. Vaikka olikin lyhyt työviikko, niin silti tunsi tehneensä töitä viiden päivän edestä. Ansaittu viikonloppu on siis edessä. Ja mitenkäs muuten sitä vapaat aloittaisi kuin tuoreilla kukkasilla. Poikkesin työmatkan varrella kukkakauppaan, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Leinikkejä lähdin etsimään ja niitä onnekseni sieltä löysin. Kolme valkokukallista oksaa laitoin lasimaljakkoon. Samalla nostin oven edestä kynttilälyhdyt ja tuikut odottamaan syksyn pimeitä iltoja. Isolle tarjottimelle nostin lankaköynnöksen, tuoreet kukat ja pääsiäistunnelmaa luomaan kupillisen viiriäisen munia.

Oven saranaan nostin savon reissutuliaisena saamani uuden Tildaneitosen. Äitini on ommellut tuon valkomekkoisen kikkarapään. Taidokasta käsityötä kerrassaan.

En juuri koskaan osta kaupasta mitään valmiita kukka-asetelmia. Tällä kertaa tein poikkeuksen. Valkoinen helmililja oli istutettu sinkkikannuun ja peitelty hennolla heinäpedillä. Kun asetelmalle ei jäänyt kymppiä enempää hintaa, ajattelin tukea kotimaista työtä. Samalla sain kauniit kukat nopeasti esille ja pääsin nauttimaan aurinkoisessa säässä alkanutta viikonloppua.

Lasillinen jääkaapissa viilentynyttä valkkaria ja varpaat villasukkiin, muuta ei tarvita.

Nautitaan...ihanaa viikonloppua!

-Ansku

Aamuaurinko

Kun on yhden, ehkä sen viikon inhottavimman päivän vapaalla, on herääminen tiistainen jo paljon helpompaa. Vielä mukavampaa siitä heräämisestä tekee verhon välistä pilkottavat auringon säteet. Nämä kuvat on napattu tänä aamuna heti heräämisen jälkeen, hyvissä ajoin ennen seitsemää. Keittiöömme ei auringon säteet ehdikkään kun aivan aamulla varhain ja joskus hetken illasta ennen auringonlaskua. Nämä säteet oli siis pakko vangita.

Eilen tultiin iltapäivällä reissusta kotiin hyvissä ajoin. Ehdin vielä touhuta kotonakin kaikenlaista ennen arjen alkamista. Kokkailut, pyykkäilyt ja ruokakaupat on hoidettu, kukkakauppaa unohtamatta. Pitsipurkkeihin laitoin tuoreet helmililjat ja kannuun nappasin tarjoustulppaanit.

Kulhollinen vitamiinia, auringon säteet ja lyhennetty työviikko takaa parhaat mahdolliset eväät tälle viikolle.

Aurinkoa sinunkin viikkoosi,

Ansku

Kevät tuli takaisin...

...ja viikonloppu siinä samalla. Työviikko mennä hujahti, ettei kerinnyt blogia päivittää eikä juuri vieraillakkaan ihanissa blogeissa. Puuhaa riitti jokaiselle illalle, mutta eipä tuo pieni blogitauko varmaan ole lainkaan pahasta. Talviset kelit tuli viikoksi ja pakkanenkin paukkui. Sydän syrjällään katselin noita ikkunalle ostamiani narsisseja, mutta kyllä ne vaan sitkeästi kestivät kovat pakkasyöt. Ihania valopilkkuja portailla ja keittiön ikkunalla.

Viikon aikana aukesi ihanasti nuo valkoiset helmililjat, jotka löysin sunnuntaina lenkkimatkan varrelta honkkarista. Muita kukkia en nyt viikonlopulle hakenutkaan, kun suuntaamme kummityttöni rippijuhliin savoon.

Nyt nautin puhtoisesta kodista ja alkaneesta pidennetystä viikonlopusta. Nyt vähän pakkailuja ja sitten pikku lenkki keväisessä illassa. Aamulla auton nokka kohti mummolaa. 

Ihanaa viikonloppua maailman parhaat lukijat :)

-Ansku

P.S. Kiitos teille ihanista kommenteista kirpparipostaukseen, vaikken ehtinyt vastata kaikkiin viesteihin, luin lämmöllä ne kaikki. Kiitoskiitoskiitos <3

Aamu kirpparilla

Talven tuntuun saimme herätä tänäänkin, pureva tuuli tekee ilmasta aika viileän. Ulkoilemaan ei heti aamusta tehnyt mieli, joten ajattelin piipahtaa lähikirpparilla. Täällä on muuten liiankin harva kirppis auki sunnuntaisin, onnekseni tuo lähin on. Kauas ei jaksa sunnuntaina matkata kirppareita kiertämään.

Mitään tiettyä ei ollut mielessä, mutta ainahan sitä odottaa niitä aarteita löytävänsä. Ja löytäihin niitä...pärekori, vanha jauhokauha, ruosteinen pannunalunen ja sokerina pohjalla tuo arabian posliininen suodatinkuppi. Minulla on yksi kyllä iso pärekori, mutta pienempi kahvaton on ollut etsinnässä. Se ei vielä kuviin ehtinyt, koska kori pääsee maalikäsittelyyn ensiksi. Jauhokauhaan kippasin pussillisen suloisen värisiä munia ja suodatin sai syleilyynsä ihanan keväiset helmililjat.

Ennen pimeää ehdin onneksi käydä lenkillä. Kipaisin reippaana Ikealle, josta hain äidilleni muutamat verhot. Paluumatkalla kurkkasin honkkarin kukkatarjonnan ja sieltä löytyikin yllätyksekseni valkoisia helmililjoja. Illaksi ajattelin maalauspuuhia, mutta en muistanutkaan maalin loppuneen. Pärekori siis odottaa maalin ostosreissua ennen rötväyspuuhia. Saas nähdä ehdinkö maalata viikolla, sillä viikonlopulla suuntaamme savoon ja kummityttöni rippijuhliin

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja voimia alkavaan arkeen,

Ansku