Kyllä nyt on VillaHovin emäntä ihan liemessä. Retkahtanut soppakulhoihin koko nainen. Muutaman löysin kirppareilta ja ihastuin hetkessä. Tänään sitten kävin hakemassa naapurille vauvakimpun kukkakaupasta, lupasin lähtiessäni, että itselle en mitään osta, kun en mitään tarvii. Niinpä niin, ne kuuluisat viimeiset sanat.
Naapurin rouva sai toki kimppunsa ja mutta niin köyhtyi Hovin rouva taas yhden soppakulhon verran. Mutta on myönnettävä, että mietin ja mietin, mietin vieläkin uudestaan. Sain jo vähän tingattua alennusta, tosin ihan vähän ja silti vielä mietin. Olin jo kaivanut pankkikortin lompakosta, mutta vieläkin mietin. Neitikin hermostui äidin jahkailuun. Kun päätös oli tehty, nappasi tyttö kortin kädestäni ja ojensi sen myyjälle. Totesi vain minulle:
"no kun sinä vain jäit siihen haaveilemaan "
Kauppias myhäili tyytyväisenä, selvästi tuleva kanta-asiakas :)
Nyt on kulhoja pyöritelty ympäri Hovia ja etsitty sitä oikeaa paikkaa kullekin. Lomabudjetti menikin sitten kirppareille ja kulhoihin, nyt on mitä ihailla ja mihin kukkasia istutella ;)
Soppailun lomassa ehdin vähän askarrellakin. Tein viinipullonkorkeista kehykset vanhempieni hääkuvaan, pitsinauhaa vielä kuvan ympärille ja nappi rusetin kiinnikkeeksi. Erilainen, mutta mielestäni kaunis. Tämän kuvan ottamisesta onkin jo 39 vuotta aikaa. Vuoden päästä onkin pyöreät juhlat <3
Pitäisiköhän huomenna pitää soppapäivä ;)
-Ansku