Joulukorttiotoksia

Tämän vuoden joulukortti idean sain, kun kävin pyhäinpäivänä paikallisessa kukkakaupassa. Sinne oli tullut kauniita valokuvakortteja. Sieltä kotiin kävellessä se ajatus sitten kehittyi ja kotiin tullessa nappasin kameran käteen. Kaikki ideaan tarvittavat materiaalit löytyi kotoa...vanhat kirjat, pakaste puolukat ja jo aikaisemmin tuunattu pojan vanha auto, jonka maalasin punaiseksi.

Kuvia tuli räpsittyä melkoinen määrä, enkä mitenkään pystynyt valitsemaan vain tiettyä kuvaa korttiin. Niinpä sitten punaisiin kortteihin liimasin erilaisia kuvia ja vähän erilaisilla teksteillä. Oli pitkästä aikaa kivaa kuvata ihan kunnon kameralla ja tehdä erilaisia asetelmia. Hyvällä kameralla on ilo kuvata. Kaiken kruunu olivat nuon helakan punaiset puolukat.

Tänään olenkin saanut jo muutaman viestin, että jouluinen tervehdys on tupsahtanut monen ystävän ja sukulaisen postilaatikkoon. Tuokoon nämä kuvat ja kortit kaikille mitä ihaninta

Joulu iloa  <3

- Ansku

Kukkaistutuksia ja pieniä muutoksia

Katselin viikolla viime vuoden joulukuvia ja huomasin miten kaunis on punavalkoinen joulukoti. Sen myötä tuli tunne, että nyt laitetaan mustaa piiloon ja vaaleutta lisää punaisen kaveriksi. Vuosia palvellut matto kaivettiin varastosta takaisin ja tummat tekstiilit sekä purnukat piilotettiin kaappeihin. Heti tuli selkeämpi ja rauhallisempi fiilis, kun värejä ei ole liikaa. Pienet ripaukset mustaa mahtuu toki edelleen joulukotiin, mutta kyllä näin tuntuu paremmalta. Punainen tulee kauniimmin esille, kun sitä korostaa valkoinen mustan sijaan.

Kun koti oli saatu kuntoon, kurvasin plantagenille. Halusin tehdä vanhoihin arabian isoihin kulhoihin kukka-asetelmat. Voi miten tuo onkin terapeuttista puuhaa näperrellä kukkasten kanssa. Näissäkin pidättäydyin valkoisissa kukissa...hyasintit, amaryllikset, jouluruusu ja lankakönnös olivat asetelmien kukkina. Jäkälä toimii kauniina peitteenä. Yksinkertaisen kaunista ja luonnonläheistä.

Huomenna vietetäänkin jo ensimmäistä adventtia, tästä hetkestä viimein alkaa valmistautuminen jouluun. VillaHovissa ollaan kyllä oltu joulutouhuissa jo pitkä tovi, joten meillä joulukuussa nautitaan tästä ihanasta ajasta ja tunnelmasta.

Joko sinä olet aloittanut jouluvalmistelut?

Ihanaa viikonloppua,

Ansku

Nissejä tupsahtaa tupaan

Mikä kumma siinä on, kun raotat laatikon kantta tai yläkaapin ovea, niin Nisse tupsahtaa syliin. Eihän näitä punanuttuja sitten voi takaisin enää kaapin kätköihin piilottaa. Onneksi kaikki veijarit eivät sentäs kerrallaan syliin tipahda. Ympäri kotia ne vaan tuntuvat asettuvan ja kovasti pitävät lapsien touhua silmällä...ja saa tässä itsekin tarkkana olla ;)

Täällä onkin jo kovasti puuhailtu joulupakettien kimpussa. On niin kiva tehdä kauniita paketteja ja hoitaa valmisteluja hiljalleen. Työpäivät ovat kovin vauhdikkaita, joten hämyiset illat on kiva viettää aivan toisenlaisien puuhien parissa. Todellista terapiaa minun aivoilleni.

Viikolla löysin Hemtexistä kivat keittiöpyyhkeet, joista teen tyynyt tuohon puusohvalle. Nyt vain kääräisin vanhat tyynyt keittöliinojen sisälle odottamaan ompelupuuhia. Tälläkään kertaa ei tarvita kuin paperinarua ja parsinneula, tällä DIY tekniikalla on puusohvat tyynyt ommeltu muutaman vuoden ajan. Nopeaa, helppoa ja edukasta.

Kivoja puuhia ja lisää tiedossa viikonloppuna!

Nautitaan <3

-Ansku

Ihana sunnuntai

Tähän sunnuntaihin herättiin varhain, kun heti aamusta piti kuskata meidän teiniä päiväleirille. Kovasti olisi kyllä nukuttanut, mutta kummasti sitä virkistyi kahvikupposen avulla. Kun poika oli saatu reippailemaan leirille, tuli aamupäivä touhuttua sisällä pyykkäyksen ja kaappien järjestelyjen merkeissä. Ruuan jälkeen oli pakko päästä ulos, niin kaunis ja lämmin syyspäivä siellä jälleen oli.

Pesasin Hoviljongin pitsiverhot ja samalla muutamat lakanat, siellä ne kuivahtivat hetkessä lämpimässä syystuulessa. Ja kun lurautin muutaman tipan mäntysuopaa pesuainekaukaloon, niin voi ihanuus sitä raikkaan pyykin tuoksua. Pihan innostuin jo kertaalleen haravoimaan, vaikka ei siinä liene vielä mitään järkeä ollut...vain murto-osa lehdistä on vasta leijaillut maahan.

 Illan suussa pilviä kerääntyi taivaalle sen verran, että auringon paiste loppui. Heti kun tuli sisälle, teki mieli sytyttää kynttilät. Nuo Indiskan loppukesän alesta ostamani kynttilänjalat ovat olleet tosi mieluisat. Kun näin lehdessä kauniin mustajalkaisen valaisimen, innoistuin suhuttelemaan tuon omankin valaisimen jalan. Nyt kynttilänjalat ja valaisin ovat kiva combo tuossa ompelukonepöydän päällä. Niissä on kaunis ja samanhenkinen muotokieli.

Julisteen edessä olevassa valokuvassa ovat vanhempani onnellisena nuorena parina. Erittäin onnellisen heistä tekee vaunuissa nukkuva pieni ihana esikoinen...minä. 

Ihana muisto lapsuudesta <3

 Ilta meneekin leppoisasti kotoillessa, kynttilän valosta ja takkatulen lämmöstä nauttien. 

- Ansku