Minun Malou

Voi että miten ihanaa, kun perjantai. Tämä ei nimittäin ollut työviikoista parhain, aika kehno itse asiassa. Matalapainetta, matalapainetta...

Onnekseni maanantaina, ennen aavistustakaan viikon tahmeudesta, menin Sisustusfannyn sivuille. Syksyn Greengate uutuuksia oli odotellut tovin tänne lähelle, mutta koska niitä ei kuulunut, turvauduin postimyyntiin. Aikani pohdittua päädyin Malou whiten pienen kuppiin, keittiöpyyhkeeseen ja pariin lautaseen, Malou flowerilta puolestaan halusin lattemukit. Voi, että etenkin flower mukeja odotin niiin kovasti.

Olin onnesta soikeana, kun postipoika polki niin lujaa, että paketti tuli seuraavana päivänä. Mitä löytyikään paketista...Malou flower mukien sijasta Malou whiten lattemukit...eikä! Mikä tässä viikossa menee nyt niin mönkään.

Illalla white mukeja katsellassa, ihastuin. Soitin kuitenkin aamulla Fannyyn ja kerroin tapahtuneesta. Tokihan niiden vaihtaminen onnistuisi palauta-postita-peru ja sitä rataa. Neuvoteltiin kuitenkin nolla postikulut ja nyt olen sekä Malou white että Malou flower lattemukien onnellinen omistaja. Sattumalla oli siis sormensa pelissä...

Työviikon päätteeksi sain nämä toisetkin mukit kotiin ja tässä nämä nyt ovat...

...minun Malouni! Aika herkut!

Näistä nautitaan taatusti monet makoisat kahvit. Jos tällä viikolla postipoika on jo pariin otteen ilahduttanut nopealla toimituksella, kruunasi postipoika päiväni tiputtamalla vielä postiluukkuun uunituoreen sisustuslehden. 

Myös Jeanne d' Arc Livingin uusin painos odottaa lukemistaan.

Toivottavasti sohvannurka nollaa viikon ja antaa luvan vain olla!

-Ansku

Selkeyttä

Viime aikoina olen kaivannut selkeyttä elämään...työnkuvaan, kotiin, pääkoppaan. Siihen on auttanut tavaroiden järjestely, kaappien siivous, turhaksi käyneiden tavaroiden kerääminen kirpparille, kalenterin järjestäminen. Kaappien ja hyllyn päällisten uudelleen sijoittelu auttaa myös, puhumattakaan lasten lelulaatikoiden läpikäyminen ja vaatekaappien inventaario.

Kaikki näyttää ja tuntuu nyt paljon paremmalta. Viikonlopun jälkeen toivottavasti tuntuu vieläkin paremmalta, kun kirppis on ohi. Kaikkea tuskin onnistun myymään, mutta sitten tehdään hyvää. Loput lahjoitetaan päiväkodille, SPR:lle ja UFF:lle. En usko, että mikään lahjoitus on pahasta. Esikoinen on otettu mukaan laita hyvä kiertämään -teemaan. Kaikki leluista saatu tuotto on lupa laittaa säästöön tietokoneen ostoa varten. Vin-Vin tilanne selkeästi!

Peiton heiluttelukin vaati selkeyttä (tästä tarkemmin pari postausta aikaisemmin). Kauan palvellut pyöreä pingotettu taulu sai väistyä ikkunanpokan tieltä. Sängyn päädyssä ollut tarrateksti ei miellyttänyt silmää laisinkaan. Päiväpeiton harmaabeige puoli vei voiton ja ilmettä rauhoitti beiget isot tyynyt. Nyt saa pupukin istua rauhassa...Fengsuit on jotakuinkin kohillaan ;)

Eteisen lipaston päälle keväällä virittämä hylly siirtyi varastoon...odottamaan sitä ihanaa paviljonkiterassikuistitalviolohuonettamme. Siitä on jo monta haavetta ja suunnitelmaa, mutta taitaa isännän sitkeän taudin vuoksi siirtyä ensi keväälle. Eteinenkin rauhoittui ja välkeni...yllättävän pienellä muutoksella.

Onhan tavaraa edelleen ja kivojen asetelmien tekeminen on yhtä terapiaa. Eihän sitä kaikesta kauniista voi mitenkään luopua. Ja koska paljon lähtee, saa vähän uutta tulla tilalle. Syksyn Greengate uutuudet ovat saapuneet kauppoihin, joten annoin itselleni luvan tilata Malou white -sarjasta pari uutta ihanuutta. Toivottavasti saan esitellä niitä jo seuraavassa postauksessa.

On se jännää miten elämä tarvitsee joskus järjestelyä...

...sen jälkeen askel on kyllä paljon kevyempi!

-Ansku 

Syyshortensia

Tänään on ollut virtaa. Heräsin lasten ääniin puoli kahdeksan maissa ja unta oli selvästi jo saatu tarpeeksi. Rauhallinen ja pitkä aamiainen kahvikupposen ja hesarin kanssa on ihanaa viikonloppuna. Aamutouhujen jälkeen suuntasin pitkälle lenkille, kaunis, lähes kesäinen sää oli loistava vauhdittaja.

Lenkiltä saavuttuani ei ollut vielä edes puoli päivä. Mitäs sitten?!? Päiväruoka tehtiin ulkona grillissä ja jälkkäriksi innoistuin tekemään valkosulkaamokkamuffinseja. Metsästin netistä perus muffinssiohjeen ja muokkasin sitä sen mukaan mitä makuja löytyi kaapista. Nopea ja makoisa jälkkäri.

Naapurin pensaasta, luvan kanssa kylläkin, sain napata syyshortensian oksia. Tämä pitäisi kyllä omaankin pihaan hankkia. Hento, mutta kuitenkin niin näyttävä kukka.

 

Ottaisiko pienet päikkärit, että riittäisi virtaa vielä illaksikin!

Voisarvet iltapalaksi olisi kyllä aika kiva juttu...

-Ansku

Pyykkipäivä

Tänään on pyykätty urakalla. Silloin kun on lakanoidenvaihto viikonloppu, riittää pyykkiä pyöritettäväksi. Onneksi on aurinkoinen ja lämmin päivä, saa kaikki pyykit ulos kuivumaan.

Vaikka kone pyörittääkin joka koneellisen, on kodariin kertynyt paljon muistoja  vaatehuollon menneisyydestä. Nyrkkipyykki, mankelointi ja painavalla raudalla silitys ei ole ollut mitään kevyttä puuhaa. Naisilla on kyllä ollut ruista ranteessa, eikä ole tarvinnut kuntosaleista vielä tuolloin haaveilla.

Ulkona kuivatun pyykin tuoksu on muuten yksi parhaista!

Leppoisaa lauantaita!

-Ansku

Makkarin syys

Makuuhuoneen syksyilme hakee nyt muotoaan. Kovasti olen ihastellut moneissa blogeissa syksyn myötä tulleita murrettuja ja hillitympiä sävyjä. Harmaata, beigeä ja niiden yhdistelmää, joka sai jo oman nimensäkin, Greige. Tämän tiedon löysin Hannin Polkadot blogista. Aina oppii uutta :)

Itsellä kuoseista ja etenkin kukista luopuminen on vaikeaa. Olen jo monesti miettinyt, että koska se kukkakuosi vastarinta iskee, mutta ei ole vielä näkynyt. No onko tarviskaan...onneksi ei.

Suunnittelin makkarissa jatkavani kesäkuoseilla, kunnes joulupeitteet kaivetaan esille. Sitten aivan yllättäen ja odottamatta, törmään tähän harmaa-beige-vaaleanpunayhdistelmien kukkapeittoon. En voinut jättää sitä ostamatta, vaikka kovasti mietin, että onko tämä meidän makkarin näköinen. Testattu nyt on, vaihdettu puolta ja taas vaihdettu. Mieli ei vieläkään tiedä, että kumpiko vai onko kumpikaan puoli parempi. Molemmissa puolissa on omat kauneutensa ja erikoisuutensa. Emmää vaan tiiä...auttakee!

Voitte vaan kuvitella miten tää pupu poloinen on ihan sekaisin. Joka päivä peitto heiluu ja tyynyt möyhitään...tiiä tässä nyt osaako sitä istuakkaan oikeassa kohdassa ;)

Vai onko se vaan niin että molempi parempi...antaa peiton heilua!

Ihanaa, kun aamulla ei kello soi ja saa nukkua pitkään!

Viikonloppua <3

-Ansku