Mummoni hopeat

Mummoni perinnöstä sain omakseni myös pöytähopeita. Kauniit sirot aterimet, joihin on kirjailtu mummoni nimikirjaimet. Ukkini oli kultaseppä ja mummo sai aikoinaan paljon koruja, hopeita ja kelloja lahjaksi häneltä.

Vielä kymmenen vuotta sitten en varmaan olisi osannut antaa näille arvoa, nyt osaan. Minun ensimmäiset viralliset hopeiset aterimet.

Ja arvatkaas, minun tyttönimen etukirjaimet ovat aivan samat kuin mummollani...

Nyt olen niitä ihastellut ja kokeillut kattauksissa. Jouluna ne pääsevät arvonsa mukaiseen käyttöön, vuoden kauneimpaan juhlapöytään.

Siihen juhlaan on valmistelut alkaneet...

-Ansku

Voi Tauno

Pakkanen paukkuu ja maa on hennon lumen peitossa. Aurinko paistaa ja viikonloppu. Ihanaa!

Auringolla on uskomaton vaikutus. Siivous, pyykkäystä, haravointia, ruuanlaittoa ja sitten pienet päivänokoset. Kello vasta vaille neljä ja vieläkin aurinko antaa tarmoa touhuihin. Ihanaa ihanaa!

Onneksi viikonloppuna on aikaa puuhailla, kun viikolla illat menivät harrastuksissa, kokouksissa ja kantisilloissa. Nooh...tuo viimeinen oli kyllä varsin mieluinen reissu. Monet sisustusliikkeet alkavat siirtyä jouluun, miilaik! Country White liikkeessä Tuomarilan kylän kartanolla oli joulunavaus ja kanta-asiakasilta viikolla. Ihanat tarjoilut, taivaallista taatelikakkua ja jouluinen tunnelma.

Putiikilla oli niin ihanan jouluista, että kaikki ostokseni olivat joulua. Suunnitelmissa oli hankkia muutama kaunis sydän, pari punaista purnukkaa ja ehkä joku pieni tonttu. Voi Tauno minkä teit, sulatit sydämeni, rakastuin...ensirakkautemme oli suurta paloa, kuin Ansalla ja Taunolla aikanaan! Ja niin sai pienet ja pihkuraiset jäädä putiikille, Tauno tuli jäädäkseen.

Onneksi kaikki muu oli sitten sitä pientä ja suloista...tähtipurkki, valkoinen sydän, joulukyltti ja pari punaista joulukulhoa kannun kera. Astiakaapistani on selvästi tullut jouluinen pikkuakvaarioni. Sen ympärille tuntuu joulu rakentuvan ja ette ikinä usko kenellä on suoranäköyhteys jouluiseen tunnelmaan...

...no Taunolla!

Niinpä...voi Tauno <:)

Ripaus punaista

No niin, nyt se on alkanut...palo punaiseen. Joulukirjat ja uunituoreet joululehdet saivat sen aikaan. Pakko oli vähän antaa punaiselle tilaa, vielä pieninä palasina, mutta kuitenkin.

Astiakaapin oviin löysin ihanat sydän kranssit ja punaiset astiatkin pääsivät kaapissa aitiopaikalle. Puput saivat kaulaansa söpöt rusetit, greengaten keittiöliina pääsi hyllyn reunalle ja uskomattoman kaunis glögipullokin koristaa keittiötä. Kauniin pullon lisäksi on vielä todella hyvän makuinen, aromikas vaalea glögi, suosittelen lämpimästi.

Ja voi kun punainen näyttää niin ihanalta, no totta, niin jouluiselta.

Siitä se alkaa pienin palasin rakentua...

...VillaHovin joulu.

Talven taikaa

Vielä pala syksyä ennen lumen tuloa...

Viikonloppuna portaita ja etupihaa siistiessä tuli räpsittyä kuvia enemmänkin. Vielä on väriloistoa pihan puissa, pian on puut paljaana ja luonto aika karun näköinen ennen lumen tuloa. Siirsin isin tekemän lankkupöydän talveksi katoksen alle suojaan. Ruokailutilan ikkunan alla sitä voi ihastella sisältäkin ja sen päällä oleva lyhty loistaa iltaisin sisälle saakka. Portailla oleviin lyhtyihin on kiva sytyttää kynttilät illan hämärtyessä...

Tänään tuli postissa kauan odotettu paketti. 

Vaikka ei ole vielä pakkasta eikä lunta, mutta tässä illassa on Talven taikaa.

Keskelle hankia ja tonttuja käy minun tieni tänään...

...shhh...

Joulun lumo on vallannut VillaHovin...

- Ansku - 

Näpertelyä

Aamulla kävelin unenpöpperössä postilaatikolle. Syksyinen tihkusade herätti melko nopeasti. Sanomalehti kainalossa koleaa tihkua paetessa, astuin puusta tippuneiden pihlajanmarjojen päälle. Nappasin muutaman tertun matkaan ja päätin kokeilla kädentaitojani. Noh, jotain pientä kaunista sain aikaiseksi. Kuivatut marjat voisivat tosin olla helpompia työstää. Harjoituskappale pääsi astiakaapin lasioveen, luonnon antamia elämän iloja. Jätin marjoja myös kuivumaan, koska toinen ovi kaipaa kyllä myös oman sydämensä.

Täällä on ollut tosi harmaa ja sateinen päivä. Vaikka nukuimme koko perhe todella pitkään, on silti väsyttänyt koko päivän. Tirskuttaakin, toivottavasti en ole tulossa kipeäksi. Onneksi serkkuni houkutteli minut lenkille. Lämpimästi päälle ja tihkusateeseen parantamaan maailmaa. Kyllä teki hyvää. Nyt on taas se hämärän hetki, kun on aika sytyttää kynttilät. Sopivasti tuikutkin ehtivät palaa ennen nukkumaan menoa :)

Sateista sunnuntaita!

-Ansku

Talven odotusta

Vaikka syksyä on varmasti vielä paljon jäljellä, kääntyy jo ajatukset kohti talvea ja joulua.  Joulun tuntua saa kynttilöistä, lyhdyistä ja istutuksista. Tiimarin lyhtyalesta kävin hakemassa pari uutta lyhtyä rikkoutuneiden tilalle, samalla innostuin tekemään portaille hiukan uudenlaisen asetelman. Kirpparilta löytynyt iso maitotonkka ja mummon vintiltä pelastetut sukset olivat innoittajana.

Myös sisälle ostin vanhan oven eteen kauniin lyhdyn. Ne ovat kyllä niin ihania tunnelman luojia. Nyt alkaa sopivasti hämärtyä, joten on aika sytyttää kynttilät. Haravoinnin päätteeksi lämmin glögi ja suklaa maistuvat.

Tunnelmallista lauantaita!

-Ansku

Sohvan syleilyyn

Voi, että miten taivaallinen olo, kun vihdoin on perjantai. Koti on siivottu, kynttilät on sytytetty ja vapaa viikonloppu voi alkaa.

Harmaa ja kostea ulkoilma saa minut käpristymään sohvan nurkkaan. Luen nautiskellen viikolla tulleita lehtiä, kiertelen ihanissa blogeissa ja lämmitän syksyn ensimmäiset glögit.

Nyt tarvitsen juuri tämän hetken...

Nautintoa jokaiseen kotiin!

-Ansku

Aarteita ullakolta

Mummon tavaroita järjesteltäessä teimme pienen retken myös mummon vintille. Pölyä, pölyä ja pölyä, sitä löytyi ullakolta isot kasat. Ei ollut mummo tainnut muutamaan vuoteen vintillä vierailla. Löytyi sieltä ullakolta aarteitakin.

Pölyn peitosta löytyi tämä ikivanha lääkekaappi, sitä saikin putsata urakalla. Vinttikomeron perältä löytyi myös neljät ihanat vanhat sukset, siskoni otti yhdet ja minä sain loput itselleni. Yhdet on aseteltu portaille (niistä kuvaa, kunhan joskus pääsisi valoisan aikaan pihalle kuvaamaan), yhdet kiipesivät ruokailutilan kattoon roikkumaan heinäseipään kupeelle...ja viimeiset saivat varastopaikan toistaiseksi. Hassua, että en koskaan edes ajatellut mummoni säilyttäneen moisia aarteita kerrostalon vinttikomerossa.

Käytin lomailevaa koululaista tänään Itiksessä. Poika teki omat ostoksensa ja äiti löysi kauppoihin tulleet joulusuklaalavat...

...no hei a-p-u-a! 

Mutta eikös syksyn tuoma kaamosväsymys, ankeus 

ja harmaus parane suklaalla ;)

Ja nämä mokomat kiipes tuhon lääkekaapin kupeelle, eivät sitten millään malttaneet enää siellä kaapissa pysyä piilossa :)

Harmaudesta huolimatta hymyä huuleen!

-Ansku