Äiti mä muutan sinuun

Äitienpäivästä tuli kaunis ja aurinkoinen. Aamu valkeni kääröjen, kukkasien ja halauksien voimalla. Ihana aamu!

Kuvassa kullanmurujen taidonnäytteitä ja aarteita äidille. Nuorempi on jotenkin niin elänyt äitienpäiväodotuksen jännityksessä ja on ollut minussa kovin kiinni. Hän totesikin, että: "äiti mä muutan sinuun". Voiko kauniimmin kertoa, että rakastaa...

Auringosta ja kauniista ilmasta nautiskeltiin omalla pihalla. Valtoimenaan leviävä siitepöly ei kyllä tehny ulkoilusta kovin nautinnollista, mutta eihän tällaisella ilmalla vaan voi olla sisällä. Mutta tukossa ollaan ja äänetön, voi pölyä voi pölyä!

Tässä muutamia otoksia eiliseltä kun järjestelin kuppeja ja kippoja. Torstaina ilolla ostetut ruusut olivat parhaat päivänsä nähneet ja nuupahtivat kannuun samantien. Napsautin kaikista varret pois ja laitoin ne lasimaljaan, siinä virkosivat ja kukkivat edelleen kauniina.

Valkovuokkomeri kukoistaa edelleen upeana metsäpolullamme, se on aivan uskomattoman kaunis. Ulkona vihertää jo kauniisti, puissa on pian kunnon lehdet. Ilta-aurinko valaisee ruokailutilan iltaisin kauniisti. Kun puskat ja puut ovat täydessä lehdessä, ei meiltä näe juuri muita taloja eikä pihoja laisinkaan. Olemme aivan omassa rauhassa kesäaikaan. 

Nuo kauniit tulppaanit kukkii naapurin mummon pihalla, joka viettää äitienpäivät ja muutkin päivät jo hoitokodissa. Käyn aina ihailemassa vanhalta tontilta nousevia kukkia ja kesäisin sieltä maljakkoonkin poimin muutaman pionin. Vaikka olo on nyt aika kehno, niin koitan nähdä tässäkin asiassa positiivisen puolen. Pölyn kestää, kun tietää sen olevan merkki kesästä.

Nyt taidan ottaa tuon muuttajan kainaloon ja lähteä pian peiton alle...

-Ansku