Sohva vanhus

Olette varmaan huomanneet, että syksy meinaa väkisin tulla kylään. Vaikka niin kovin sitä yrittää vastustaa, niin kyllä tuulessa on syksyinen viileys ja tuoksu. Lehdet tippuvat jo puista ja pihassa on jo paljon keltaisia lehtiä. Puutarha alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, kasvit alkavat lakastua ja nuupahtaa. Illatkin pimenee niin nopsaa, että lyhdyt on jo saanut sytyttää iltojen iloksi puutarhaan. Mielelläni olisin vielä kesäisen luonnon ja ilmat pitänyt, mutta ei kai tässä auta rimpuilla...sieltä se vaan syksy tulee, pikku hiljaa toivottavasti kuitenkin.

Kuin tilauksesta muutti meille tämä elämää nähnyt, sateesta ja pakkasesta puremaa saanut sohva vanhus. Parhaat vuotensa on palvellut ja ystäväni sen onneksi pelasti juhannuskokolta...ihan minua ajatellen. Tiesi, että näkisin reppanassa vielä mahdollisuuden ja antaisin harmaa hapselle vielä jatkoaikaa. Ja niin tein...sinne sen kannoin omenapuun alle...

Ilta-aurinko kauniisti paistaa omenapuun alle, mutta ei enää uskalla tämän vanhuksen polville istahtaa...kovin on ränsistynyt poloisen nivelet elämän varrella. Kyllä tuota vanhusta katselee mielellään ja nyt se saa jatkoaikaa pienen pihamme perällä. 

Harmaa hurmuri on varmasti kuullut montaa tarinaa elonsa varrella...

...nyt se kirjoittaa omaa tarinaansa VillaHovin puutarhassa.

Tunnelmallisia pimeneviä iltoja,

Ansku