Erikoinen viikko

Tervehdys pitkästä aikaa! Yli viikko on mennyt ilman postausta ja tuntuu lähes ikuisuudelta. Viime viikkoon on vaan mahtunut niin paljon tapahtumia, että aika ei riittänyt kuin muutamalle blogivierailulle. Viikossa oli paljon kiirettä, paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon surullisia uutisia.

Viikko alkoi matkavalmisteluilla. Jo neljäs vuosi peräkkäin kun teimme mieheni kanssa viikonloppumatkan Berliiniin. Reissun valmistelut veivät oman aikansa. Samassa rytäkässä sitten löytyi se astiakaappikin ja sen huudot, hakemiset yms. laittoi aikatauluille uudet ulottuvuudet.

Pääsimme kuitenkin perjantaina aamuvarhain matkaan, mutta matkaeväänä oli valitettavasti huoli mummoni sairastumisesta, joka tapahtui juuri ennen matkamme alkua. Ja harmiksemme se kaikista ikävin uutinen tuli kesken matkan. Niin surulliselta kuin se tuntuukin, oli näin varmasti parempi. Nyt on mummon hyvä olla ukin vieressä pilven reunalla.

Koitimme nauttia matkasta kaikista ikävistä uutisista huolimatta, sitä mummo olisi halunnut. Vanhemmat pitivät huolta lapsista matkamme aikana. Reissulta oli kiva palata kotiin läheisimpien luokse. Matkalta tarttuneet tuliaiset ilahduttivat lapsia ja muutamat pääsivät myös heti koristamaan vanhaa kaappi kaunotarta. Oli jännä palata reissulta kotiin, kun uusi löytöni oli kotiutunut sillä aikaa.

Elämä näyttää kyllä ääripäänsä välillä. Miten samaan viikkoon voi mahtuakin niin monenlaisia asioita. Välillä hihkut onnesta, välillä hermoilet aikatauluja ja hetken päästä elämä heittää totaalisesti selälleen. Kyllä tässä on ollut omien ajatusten kanssa aika sekaisin, mutta sellaista se elämä on.

Ja kaikki hetket on otettava sellaisena kuin ne annetaan.

Nyt istahdan sohvalle omien rakkaitten kanssa ja jäsentelen viikon tapahtumia. Sytytän kynttilän mummon muistolle ja ihastelen kaappiani. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä kaappi kantaa aina muistoa mummosta tämän erikoisen viikon johdosta. 

Vanhoja aarteita molemmat <3