Syksyä

Niin se vaan syksy on tullut askeleen lähemmäksi. Aamut ovat viileät, illat pimenevät päivä päivältä aikaisemmin, mutta päivisin olemme saaneet nauttia auringon valosta ja lämmöstä. Jopa osa kesäkukista on alkanut uudestaan kukkimaan kosteiden öiden ja lämpimien päivien ansioista.

Sunnuntaina kuitenkin nappasin muutaman callunan ruokakaupasta ja löysinkin tuollaisia monivärisiä, jotka asettelin tuohon vanhaan pärekoriin portailla olevalle tuolille. Noissa callunoissa on kyllä kauniit värit.

Etupihan pensasaitakin on alkanut saada upeaa ruskan väriä ylleen. Ihastelen pensasta ruokailutilan ja keittiön ikkunasta, mutta Tinttaralla poimii upeimman väriset lehdet aina minulle sisälle. Hän kokee löytävänsä aarteita väriloistossaan olevia lehtiä kerätessään. Ja onhan ne upeita. Nyt ne aseteltiin tuonne omenien sekaan vaa'an päälle. Pian sitä saadaan kerätä lehtiä urakalla haravan kanssa.

Hämärtyvissä illoissa on kyllä ihaninta sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvalle. Takkatulen ensimmäistä lämmitystä odotan kovasti, kunhan saisimme tilaamamme puumotin pian kotiin. Viime keväänä takkatulesta nimittäin nautittiin ihan jokaista klapia myöten.

Meillä tahtoo syysflunssat kiusata työpaikalla ja itsekin on herännyt karhealla kurkulla useampana aamuna. Toivottavasti meidän perhe pysyisi nyt terveenä, kun tuota sairastelua on kesän aikana tehty jo ihan riittävästi.

Aurinkoisia syyspäiviä!

-Ansku