Kirppareilta olen etsinyt vanhoja pärekoreja pidemmän aikaa, mutta minua ei ole onnistanut. Paikallisella kierrätyskeskuksella niitä oli useampi, mutta yhtään eivät suostuneet myymään, kun säilyttävät niissä myytäviä tavaroita.
Viime sunnuntaina se kori viimein tupsahti eteeni itsepalvelukirpparilla ja oli onnekseni puoleen hintaan. Reilun kympin maksoin tästä 50 -luvun kotiäidin apulaisesta.
Kotiin tultuani kaivoin heti maalipurkin esiin ja sutaisin korin puolihuolimattomasti valkoiseksi. Siihen minä ne täkit sitten asettelin, kun maali kuivahti.
Saas nähdä mihin kori lopulta asettuu, mutta nyt se on pitänyt majaansa tuossa puusohvalla. Kaunishan tuo olisi olohuoneessakin, vaikka pöydän alla lehtikorina tai syksyisten peittojen majapaikkanakin.
Kuten olen monesti huomannut, niin aika tekee tehtävänsä ja se paikka löytyy kyllä sitten ajallaan.
-Ansku
Mullakin on nuita pärekoreja monen kokosia ja näkösiä, osan oon suhhuuttanu spray-maalilla valkoseksi. Pohjoisessa nuita pärekorien tekijöitäki vielä löytyy!:) ps. Kiitos kivasta blogista, oon tätä jo jonkin aikaa seurannu:)
VastaaPoistaVoi ku ihanat peitot ja pärekori! ♥ Itse olen huomannut juuri saman, että tavarat löytävät kyllä paikkansa :)
VastaaPoistaOn se ihana <3 Ja nuo peitot myös. Huippu juttu, että sait vihdoin alemmassa postauksessa olevat ihanuudet kotiin <3
VastaaPoistaKaunis kori ja juuri maalattuna! Eikö olekin hienoa ja samalla kummallista, miten sitä lopulta aina onnistuukin löytämään etsimänsä! :)
VastaaPoistaKylläpäs siitä tuli kaunis kun sen käsitteli. :)
VastaaPoistaIhana, itsekkin olen tuollaisa bongaillut. Pienempiä on nyt pari kappaletta ja varastossa olisi oikein iso ihanuus, missä olen kuulemma nukkunut vauvana:) Arvaas onko tuo sun kori ihana jouluna-lahjoja pullollaan;
VastaaPoistaIhana on!
VastaaPoista