Kanailua

Kävin tänään ruokatunnilla ihailemassa työpaikan vieressä olevan kukkakaupan valloittavaa kevätikkunaa. Voitteko uskoa, että en ostanut yhtään kukkasta. Ikkunassa puolestaan houkutteli tämä suloinen kanaemo. Hänen hiukan kallellaan oleva katse, ihana ulkoasu ja ennen kaikkea täydellinen väri sai minut kävelemään liikkeeseen sisälle. Samaiselta kananvalmistajalta oli myös tuo ovessa roikkuva pellavasydän. On kyllä minun tyyliin käytetty pellavaa ja vähän maalilla annettu väriä pintaan.

Oven kulmasta laitoin luistimet odottamaan seuraavaa talvea ja mummilta peritty pöllökin kiipesi toisen kaapin päälle viisastelemaan, kun kanaemo saapui pyrstö pystyssä paikalle. Lintutasapaino siis säilyi tuossa mummin vanhan sivupöydän päällä.

Jälleen on yksi työviikko takana ja viikonloppu voi alkaa. 

Lapsille vähän namuja kuppiin, pari kynttilää ja takkatuli...itselleni taidan kaataa lasillisen valkkaria ja nautin sen kaikessa rauhassa.

Olkoon viikonloppusi aurinkoa ja iloa täynnä!

-Ansku

P.S. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat, teitä onkin viime aikoina tupsahtanut kylään useampi. Toivottavasti viihdytte <3