Hurlumhei

Luojan kiitos tällaisia viikkoja on vain muutamia vuodessa. Mitenkään ei jaksaisi pitkiä työpäiviä, iltaan asti venyviä juhlia tai palavereita, vanhempainiltoja, ei ohjelmaa jokaiselle arki-illalle. Silloin kun ei pääse liikkumaan tai ruokakauppaan milloin haluaa, niin silloin niitä hetkiä vasta huomaa arvostavansa. Sataa asiaa mielessä...illalla mietit työasioita, päivällä mietit missä ihmeen rakosessa hakisit pari maitoa kaupasta. Ruuanlaitosta ehtii vain haaveilla ja einekset on armonamme tällä viikolla. Ja sama rumba puolisollakin :/

Tänään, vaikka oli kiire, mutta oli myös juhlaa. Pääsin tilaisuuteen, jossa jaettiin ansiomerkit lähes 200 työntekijälle, minä olin yksin heistä. 15 vuotta ansiokasta työtä saman ryhmän palveluksessa. Kiireen keskellä, juhlapuheita ja esityksiä kuunnellessa, oli pakko hidastaa ja rauhoittua. Juhla päättyi hiukan odotettua aikaisemmin, joten palkitsin saavutukseni kukkakauppareissulla. Joo-o, mä tiedän, että piti vasta lomalla. Päätin unohtaa työt tältä illalta ja nauttia kukista, imuroida, pestä pyykkiä ja jatkaa niitä töitä vasta aamulla. Voimaa on nyt kerättävä sieltä, mistä sitä tuntee parhaiten saavansa...

Onneksi ihminen on rakennettu niin, että sitä jaksaa, kun tietää sen olevan väliaikaista. Niin tämäkin viikko.

Ja mikä parasta, että se päättyy siihen, mistä loma alkaa :)

-Ansku