Tuoksua ja tunnelmaa

Aamulla herätessä huomasin, että hyasintti oli puhjennut upeaan kukkaan. Yksinkertaisuudessaan se on kyllä kaunis ja ihanasti tuoksuva kukka. Hyasintti on joulun lempikukkani ja valkoisena kaikkein kaunein.

Eilisestä auringosta on vain muisto, tänään pilvet roikkuivat ja harmaus iski. Jouluisia lehtiä lukiessani löysin kivan idean, jossa rautasydämen ympärille oli laitettu jouluvalot. Itse ostin samanlaisen sydämen kesällä Adalmiinan Helmestä. Ostin vain valot ja kieputtelin ne sydämen ympärille. Vanha ovi sai siis valoisan sydämen. Hiukan harmittaa, kun ledivalot eivät ole niin kauniita kuin vanhat lempeät valot. Uudet valot tahtovat olla joko liian sinisiä tai kirkkaita. Tämäkin tahtoo kääntyä keltaiseen, vaikka pakkauksessa niin luvattiin pehmeää valkoista.

Tänään sain viimeisteltyä joulukortit, kirjoitettua osoitteet ja liimattua postimerkitkin. Kuoret vain postiin ja postipoika sitten kuljettaa joulun iloa sukulaisille ja ystäville!

Minulla on tapana laskea kuinka monta omatekoista korttia saamme, voi kunpa niitä olisi tänä vuonna monta :)

Harmaudesta huolimatta valoa myös keskiviikko iltaasi!

-Ansku

Oi valo

Ihanaa, kun aurinko paistaa. Ja vaikka tuli täydellinen sisälläolo päivä, niin silti ei haittaa. Neitokaiselle nousi illalla kuume ja äipälle tuli sitten kotipäivä, mutta voi kun nautin noista säteistä. En niinkään säteiden paljastamista villakoirista, mutta valoisuus on ihanaa.

Neitokaisen pötköteltyä sohvalla lastenohjelmien ääressä paketoin valtavan määrän lahjoja. Ensi viikolla tulee siskon mies yökylään työmatkallaan, joten siinä samalla saankin kuljetettua kaikki savoon menevät joulupaketit. Onneksi kaikki oli jo hankittu, joten vain mukavaa paketointia oli tiedossa.

Ajattelin pitkästä aikaa kuvata kotia valoisan aikaan, iltakuvat ovat niin harmillisen epätarkkoja ja hämäriä. Kerrankin aurinko oli mukana tässä projektissa ja kotikin näyttää ihan erilaiselta päivänvalossa kuin illalla.

Koska tuli yllättävä vapaapäivä, niin nautin siitä bloggaillen, kahvitellen ja herkutellen. Unohtamatta päikkäreitä!

Valoa teillekin, ihan jokaiselle!

-Ansku

Laiskottelua

Arvatkaas mitä olen pääosin tehnyt koko viikonlopun...laiskotellut. Ja on ollut vielä hurjan mukavaa. Mitään ohjelmaa ei ole järjestetty, on tehty sitä mitä on vastaan tullut tai oltu tekemättä. Silti tehtiin ja koettiin kaikkea mukavaa. Voi kunpa osaisi useammin olla näin rennolla meiningillä.

Yökylässä olleita sukulaisia, villakoirista vähät välittämistä, herkuttelua, kullan kainalossa köllöttelyä ja yhdessä olossa nauttimista. Fiilis oli kuin joulunpyhinä konsanaan ja teki terää.

Perjantaina löysin ensimmäiset hyasintit ja niiden innoittamana vähän koristelin kotia. Joulukoristelaatikkoa kaivellessa, löysin viime joulun jälkeen alesta ostamani pienet köyhäin hopeiset koristeet. Ompelukoneen päällinen sai uuden ilmeen, nisset sai hetkeksi siirtyä ajelemaan muille pöydille.

Laiskan viikonlopun voisi kuitenkin päättää pienellä happihyppelyllä. Olisikohan naapurustoon tullut lisää kauniita jouluvaloja, taidanpa käydä kurkkimassa. 

Onnea vielä kaikki isit <3

-Ansku

P.S. Tervetuloa kaikki uudet ihanat lukijat ja kiitos kommentteja jättäneet. Olen  ollut laiska myös vastaamaan, vierailemaan teillä ja huippu laiska jatkamaan haasteita. Mutta joskus laiskottelu on hyvä tälläkin saralla :)

Valkoisen kaveri

Pimeyden ja harmauden keskellä on ihana lisätä kotiin valoja, värejä ja jouluisia asioita. Punaiset astiat on otettu käyttöön, sydämiä on kaivettu kaapin kätköistä ja tontuille on tehty tilaa. Ensimmäinen ritarinkukkakin on ostettu. Pieniin paloin ja päivä kerrallaan se joulu tulee. Luntakin oli jo vähän, mutta täällä etelässä tahtovat sulaa melkein samantien pois. Lunta toivoisin lisää ja pientä pakkasta.

Koti näyttää pitkästä aikaa hiukan erilaiselta, juuri tuon piristävän punaisen ansioista. Valloittava valkoinen sai kaverin.

Jouluikkunasta taitaa kurkistaa pian tonttu...

...ollaan kiltisti!

-Ansku

Pyhien puuhia

Jos eilinen pyhäinpäivä otettiin rennosti, niin tänään on touhuttu senkin edestä. Aloitimme pikku neidin avustuksella aamulla joulukorttien askartelun ja iso veikan kanssa hoidimme isäinpäiväpaketit kuntoon. Tänään on kääritty ensimmäiset pienet joulupaketit valmiiksi, kasasin niitä tuohon pärekoriin ja söpöydellään hurmasivat heti, olkoot tuossa lipaston päällä odottamassa lahjan saajia.

Päivä meni niin touhutessa, että meinasi jäädä kokonaan tälle päivälle suunniteltu metsäretki tekemättä. Mutta ei me neuvokkaat tytöt sisälle jääty, kaivettiin isin kätköistä taskulamput ja suuntasimme illan hämärässä metsään, hui tavaton miten siellä olikin pimeää. Kovin pitkälle ei neidot uskaltaneet, onneksi tuo kaunis kuusen oksa löytyi tutun polun varrelta.

Tästä ne puuhat ja askareet pikku hiljaa lisääntyvät. Kun on ajoissa liikkeellä, ei tule kiire ja kaikesta ehtii nauttimaan. Illan hämärässä ulkoillessa huomasi, miten paljon valoa kaipaa. Onneksi VillaHovia valaisee kynttilät ja kauniit jouluvalot.

Näillä mennään, arkea kohti!

-Ansku

Rakkaita muistellen

Tänään muistamme kaikkia heitä, jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä.
Pilven reunaa katsomme, rauhaa syvää sinne toivomme.
Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, joka liian aikaisin lähti.
Siksi toivomme kirkasta yötä, sillä taivaalla on kirkkain tähti ♥

Iltalenkki hämärällä hautausmaalla oli rauhoittava.
Valtaisa kynttilämeri muistutti rakkaista.
Minäkin sytytin oman kynttilän.
Rauhaisaa pyhää,
Ansku

Kukkuu!

Niin se vaan tuli taas viikonloppu ja pyhäinpäivä. Huomenna pitääkin tehdä kävelylenkki hautausmaalle ja sytyttää kynttilä poisnukkuneiden, etenkin mummon muistolle. Nyt nautitaan siivotusta kodista, kynttilöistä ja leppoisasta oleskelusta. 

Viikolla työkaverin 50v lahjaa ostaessa löysin tämän suloisen punaisen posliinipussin, minusta se on hauska. Eikä yhtään vähempää sinne muuttanut Taunon pikkuveli Teppo, hitsi miten ne on vikkeliä ja ovelia. Ihan muka viattomasti sinne hypähti. Melkoisia veijareita!

Rentoudutaan ja rauhoitutaan...

-Ansku