Laiskottaa

Lyhyet työviikot tarkoittavat meillä enemmän, paljon enemmän töitä. Pitkät pyhät saavat ihmiset aktivoitumaan ja se näkyy meillä kyllä heti, kun arki alkaa. Onhan se mukavaa, että töitä riittää. Tahtoo vain olla nämä pääsiäisen ympärysviikot meillä suosittuja lomaviikkoja, joten töitä enemmän, tekijöitä vähemmän meiningillä painetaan. Ja illat väsyttää, niiin mahottomasti!

Ja minun arki alkoi vielä tooodella keljulla tavalla. Flunssan jälkeen olen kärsinyt rohtuneista huulista ja avoimista suupielistä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä iski sitten vaurioituneella alueella joku pöpö. Shokkiherätys oli tiistaina, kun naama oli turvoksissa ja suun ympärillä sellainen todella iso punainen ja kutiseva kehä. Ja sillä naamalla sitten sinne kiireeseen ;). Ab-kuuri on saatu ja hoitavaa voidetta, nyt näytän jo suht normaalilta.

Mutta sen verran nuo viikon tapahtumat ovat vieneet vetoa veks, että tällä kertaa kuvat tuli napattua sohvalla huilaten. Toisin sanoen laiskan naisen postaus. Kuitenkin ihan hyvä kuvakulma olkkarista eteisen, keittiön ja ruokailutilan suuntaan...ja pääsihän lämpiävä takkakin vielä kuviin.

Ja lopuksi vielä mieltä piristävät kukkaset. Helmililjojen "maljakko" on olutpullo. Minusta oli niin kaunis ja sievä, että ei päässyt kierrätykseen. Isäntä tyhjenti ja emäntä täytti ;)


Nyt taidan jo kömpiä sänkyyn ja nauttia Greyn Anatomian ennen kauneusunia...vaikka ihan sellaisista ei ole aina takeita, jos tiistain herätystä muistelee!

Torstai on toivoa täynnä...sitä kohti siis!

-Ansku

Pääsiäisestä pelargonioihin...

...ja matoista koreihin.

Ai, että miten ihania olivat nämä pääsiäispyhät. Muutama kuva vielä pääsiäisen kukkasista. Koukuttelun tuloksena ei siis syntynyt sitä odotettua mattoa, mutta korien virkkaamisen jäin sitten koukkuun. Helppoa, nopeaa ja sen mitä osaan.

Tänään on lenkkeilty ja neitin kanssa treenattu pyöräilyä. Lähikukkakaupasta halusin käydä tarkistamassa, että löytyisikö jo kevään ensimmäiset pelargoniat. Eihän niitä vielä ulos voi hetkeen laittaa, mutta yhden englannin pelargonian ostin ruokailutilan iloksi. Ja se vielä täydellisesti sopi illan kähmässä virkkaamaani koriin.

 

Onhan se jännää...virkkaamiseen jäin koukkuun, mutta en ihan niinkuin oletin. Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista minun hiukan epäröiden julkaisemiini tuotoksiin. Kaikista ihaninta on tämä uuden oppiminen ja itsensä ylittäminen. Ja käsityöt on kyllä ihana tapa päästä irti työasioista, kerrankin päässäni pyörii yötä myöten koukut ja silmukat työasioiden sijaan.

Ja oih!

Lämmin, kaunis ja kultainen kiitos!

Olen saanut muutamalta vakiovierailijalta tämän ihanan kaunisblogin tunnustuksen ja aikaisemmin pari muutakin. Nämä kyllä kannustavat jatkamaan ja tekemään kauniita, mutta arjen makuisia postauksia.

Kyllä arkea jaksaa nyt taas aivan toisenlaisella voimalla!

Aurinkoa ja iloa,

Ansku

Virkkaa, purkkaa, virkkaa, purkkaa...

Pääsiäisen aikana päätin kokeilla maton virkkaamista. Kovin moni on näitä onnistuneesti tehnyt, joten ajattelin, että kyllähän minäkin osaan. Koskaan aikaisemmin en ole mattoa virkkannut ja viimeksi olen tainnut ylipäätään virkata yläasteella eli melkein 20 vuotta sitten. Näillä lähtökohdilla mitattuna lopputulokseen voisi kenties olla tyytyväinen.

Homma ei sit mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ensinnäkin virkkausohjeiden lukutaito on deletoitu pois aivoistani, siis oikeasti. Tämä tarkoitti sitä, että kokeilun ja kantapään kautta eteni tämä projekti. Ja sanottasko näin, että lopputulokset ovat kaikkea muuta kuin sitä mitä odotin. Jotain kaunistakin sentäs onnistuin vahingossa samaan aikaiseksi ;)

Aloitetaan siis tästä kaikkein kauneimmasta vahingosta...ihmeen kaupalla onnistuin tekemään tällaisen korin. 

 Ja tämä on se ensimmäinen epämääräinen löysä kori...niin ja matto oli siis tavoitteena :). Siinä on nyt säilytetty matonkuteita ja kaukosäätimiä.

No sitten...apua! Tai no onhan tämä jotain sinne päin...kukka, kovin erikoinen ja ainakin erinomaisen ilmava. Tätä en sentäs jaksanut enää purkaa. Taitaa päästä leikkimökin iloksi kesällä.

Ja tässä vaiheessa meinasi sitten päästä itku...joo joo mä tiedän, että niitä silmukoita pitää lisätä, mutta kun mä en vielä ole täysin hiffanut, että missä kohti. Ja edelleenkään en osaa lukea niitä ohjeita...ja voitte huokaista, tämä on purettu noiden lerpattavien reunojen osalta sisempään vaaleanpunaiseen asti. Onhan tässä sentäs vielä 1 pyhä aikaa laittaa hartiat jumiin!

Kaikenlaista on siis tullut lopputuloksena, mutta ei edelleenkään sitä mistä haaveilin. Sormissa tietää tehneensä, hartiatkin kovilla ja tuota pölyä tulee ihan kiitettävästi purkamisesta.

Välillä on sentäs lenkkeilty ja haukattu happea. Ilta-aurinko paistoi kauniisti roskakatokseen ja kukkasiin, joten piti ikuistaa tämä keväinen valon ja kauneuden hetki.

Niin...onnekseni äiti on tulossa pian kylään. Nyt on varmaan viisainta laittaa kuteet ja koukku huilille, odottaa "anna kun äiti näyttää" -opintoja ja vain huilata se viimeinen pyhäpäivä!

Oppia ikä kaikki.................Ansku

Odotettu pääsiäinen

Pääsiäisloma on vihdoin alkanut. Tänään oli lyhyt työpäivä, mutta sitäkin kiireisempi. Viime yön unet oli lyhyet ja varsin levottomat. Kotiin tultua otinkin heti pienet päiväunet, kylläpä teki hyvää.

Aurinkoinen ilma houkutteli lenkille ja nyt onkin ihanaa istahtaa sohvalle koukku kourassa. Matonkuteet on nimittäin valmiina odottamassa innokasta virkkaajaa. Katsotaan mitä saan pyhien aikaan valmiiksi, kuvia taatusti luvassa.

Kaunis kiitos vielä ihanista kommenteista viime postauksiin, ne ilahduttavat valtavasti. Ja sydänlämpöisesti tervetuloa kaikki uudet lukijat, teitä onkin viime aikoina tullut paljon...ihanaa, toivottavasti viihdytte VillaHovin elossa mukana.

 

Koti on siivottu ja pääsiäinen on laitettu. Lepo, nautiskelu ja herkuttelu voi alkaa. Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

-Ansku

Jälkkäriä ja järkkäriä

Rakastan leipomista. Pidän siitä fiiliksestä, tuoksusta, tunnelmasta ja makoisista tuotoksista. Mutta en saisi leipoa, sillä meidän perheessä muut eivät koe velvollisuudeksi syödä näitä herkkuja. Ja minä sitten olen ottanut senkin homman hoitaakseni ja no...tietäähän sen mitä se sitten loppupelissä tarkoittaa. Takatalvi tuli siis meikäläisen bikini kuntoon kesäksi -kampanjan kannalta ihan sopivaan kohtaan! Olen toivoton!

Olen rakastunut myös valokuvaamiseen. Onneksi sillä on vain mielihyvää parantava vaikutus. Kevään tuoma valo innoittaa tarttumaan kameraan joka päivä. Ei näissä postauksissa välillä ole juurikaan mitään sanomaa, mutta on vain näytettävä mitä kivaa kuvasin teille juuri tänään.

Töitä enää 1,5 päivää jäljellä ennen pääsiäistä. Huomenna haen vielä muutaman tuoreen pääsiäiskukan ja kenties matonkudetta sekä virkkuukoukun. Suurena suunnitelmana on laittaa pääsiäisenä koukku heilumaan ja kaivaa mielen sopukoista virkkaamisen jalo taito. Leipomisen ja valokuvaamisen lisäksi haluaisin rakastua myös virkkaamiseen. Toivottavasti en sen suhteen ole täysin toivoton...

Ajatuskin jo koukuttaa :)

-Ansku

Odotusta

Odotettu pääsiäisloma on pian täällä. Ihana lyhyt työviikko, pitkä monen päivän vapaa. Aikaa kotona perheen kanssa, lepoa ja nauttimista. Kolme yötä vielä, tuskin maltan odottaa. Sillä aikaa fiilistelen näiden tunnelmakuvien avulla.

Pian pääsemme nauttimaan...

                                 -Ansku

Kattaus

Palmusunnuntai valkeni aurinkoisena ja päiväni alkoi todella pitkällä sauvakävelylenkillä. Kylläpäs ilma muuttuikin melkoisesti lähes 1,5 h kestäneen lenkin aikana. Välillä satoi ja paistoi, mutta onneksi pääosin paistoi aurinko.

Lenkkeily antoi kyllä  ihanaa virtaa. Päivälliseksi kokkasin lihapullia ja lohkoperunoita kera raikkaiden vihannesten. Jälkkäriksi paistoin vielä mustikkamuffinsit uunin jälkilämmöllä. 

Viikonloppuisin on ihana kattaa kauniisti ja kiireettömästi. 

Kaunista, maittavaa ja makoisaa!

                         Bon appetit!

                                           -Ansku