Pääsiäisen aikana päätin kokeilla maton virkkaamista. Kovin moni on näitä onnistuneesti tehnyt, joten ajattelin, että kyllähän minäkin osaan. Koskaan aikaisemmin en ole mattoa virkkannut ja viimeksi olen tainnut ylipäätään virkata yläasteella eli melkein 20 vuotta sitten. Näillä lähtökohdilla mitattuna lopputulokseen voisi kenties olla tyytyväinen.
Homma ei sit mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ensinnäkin virkkausohjeiden lukutaito on deletoitu pois aivoistani, siis oikeasti. Tämä tarkoitti sitä, että kokeilun ja kantapään kautta eteni tämä projekti. Ja sanottasko näin, että lopputulokset ovat kaikkea muuta kuin sitä mitä odotin. Jotain kaunistakin sentäs onnistuin vahingossa samaan aikaiseksi ;)
Aloitetaan siis tästä kaikkein kauneimmasta vahingosta...ihmeen kaupalla onnistuin tekemään tällaisen korin.
No sitten...apua! Tai no onhan tämä jotain sinne päin...kukka, kovin erikoinen ja ainakin erinomaisen ilmava. Tätä en sentäs jaksanut enää purkaa. Taitaa päästä leikkimökin iloksi kesällä.
Ja tässä vaiheessa meinasi sitten päästä itku...joo joo mä tiedän, että niitä silmukoita pitää lisätä, mutta kun mä en vielä ole täysin hiffanut, että missä kohti. Ja edelleenkään en osaa lukea niitä ohjeita...ja voitte huokaista, tämä on purettu noiden lerpattavien reunojen osalta sisempään vaaleanpunaiseen asti. Onhan tässä sentäs vielä 1 pyhä aikaa laittaa hartiat jumiin!
Kaikenlaista on siis tullut lopputuloksena, mutta ei edelleenkään sitä mistä haaveilin. Sormissa tietää tehneensä, hartiatkin kovilla ja tuota pölyä tulee ihan kiitettävästi purkamisesta.
Välillä on sentäs lenkkeilty ja haukattu happea. Ilta-aurinko paistoi kauniisti roskakatokseen ja kukkasiin, joten piti ikuistaa tämä keväinen valon ja kauneuden hetki.
Niin...onnekseni äiti on tulossa pian kylään. Nyt on varmaan viisainta laittaa kuteet ja koukku huilille, odottaa "anna kun äiti näyttää" -opintoja ja vain huilata se viimeinen pyhäpäivä!
Oppia ikä kaikki.................Ansku
Tuo pupujen kori on hieno!
VastaaPoistaItse aloitin ensimmäisen maton virkkaamisen viime viikolla. Ymmärrän vallan hyvin mistä puhut. Minäkään en meinannut tajuta niitä ohjeita ja jouduin välillä purkamaan ja lopulta tekemaan osin omasta päästäni maton. Mutta sain valmiiksi kuitenkin...
Hartijat jumissa ;)
Vautsi siellähän on koukku heilunut kovasti :) Ihanat tulokset..ite kans haaveillu, että joskus vielä koitan..ohjeet näyttää vaan niin heprealta ;) Mukavaa iltaa!
VastaaPoistaOlet sentään saanut valmiiksi korinkin, kokemuksesta tiedän, että se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää.
VastaaPoistaKori oli upea!
Ja voihan matto olla myös "rösöreunainen", kuka sen sanoo, että se pitää olla ihan sileä??
Ohhoh! Sähän oot saanu aikaan vaikka mitä siellä :) Korihan on tosi upea, ja matotkin ihanan sympaattiset. Tosi hienojahan nuo on, kun ajattelee, ettet ole pariinkymmeneen vuoteen koukkuun koskenu! Ja taisit heti aloittaa aika vaikeasta haasteesta. Itse haluan myös oppia sen maton tekemään, mutta ensin tyydyn näihin helpompiin juttuihin ;)
VastaaPoistaRentouttavaa viimeistä lomapäivää!
No jopas siellä on koukku heilunut ja olet saanut paljon aikaiseksi! Ihania on etenkin nuo korisi ja kauniin väriset kuteet olet löytänyt :)
VastaaPoistaAi Lav Juu! Kiitos ihanan rehellisestä tutkimusmatkastasi virkkauksen ihmeelliseen maailmaan. Mä en sittenkään ole (ainoa) täystunari, joka ei nyt vaan onnistu yhtä kukkaa tekemää ohjeiden mukaan saati sitten pipoa, jota lapsi kehtais käyttääkin ;DD Jatketaan herjoitteluja ja hei, täältä käsin noi sun jutut näyttää oikein hyvältä! Toi ekan kuvan kori on mestariteos!
VastaaPoistaHalaus ystävälle <3
Multa ei syntyis edes tuota...sun kutomiset näyttää kauniilta<3
VastaaPoistaYritän tässä päästä siskoni oppiin, et osais tehdä edes niitä isoäidin nelijöitä. Eli niin surkea olen:(