Lumimarja

Voi että...taas minä löysin kasvin, johon mä olen aivan ihastunut. Ja samalla olen myös harmistunut, kun tätä kaunotarta ei kasva omalla pihalla. Miten voikaan olla taas niin yksinkertaisen kaunis kukkanen ja marja tässä pensaassa. Ihana Lumimarja <3

Moni siellä varmaan jo ajattelee, että voi naapuri raukkaa, kun siellä on taas vierailtu kukkavarkaissa...mutta ei sentäs. Iltalenkin varrelta löysin puskan, jonka oksat valuivat kaupungin tontilla olevaan ojaan. Ajattelin, että tästä minä uskallan muutaman oksan katkaista. Ja kylläpä olikin valtavat marjat tässä pensaassa, ei ihme, että ne oksat makasivatkin siellä ojanpohjalla saakka.

Takki on viikon ensimmäisen työpäivän jälkeen aikalailla tyhjä, ilma viileni ja sadekin saapui illaksi. Päätin antaa itselleni luvan olla tekemättä mitään. Muutama kynttilä palamaan ja saunaan karistamaan työpäivän mietteet pois harteilta. Huomenna on varmasti jo paljon helpompi päivä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Ansku

Töppösiä ja sydämellisiä ihmisiä

Tiedättehän sen tunteen, kun kiertelet kirppareita ja löydät aarteita, joita joku läheinen etsii. Minusta se tuntuu niin hyvältä, kun löydät toiselle jotain mitä hän on etsinyt ja kovasti kaipaillut. Ja se ihana tunne vatsanpohjassa, kun ilmoitat tämän ilouutisen tekemistäsi löydöistä. Minullakin on tällaisia ihania ihmisiä lähellä, jotka ovat löytäneet tai jopa luopuneet omistaan, kun tietävät minun etsivän jotain vanhaa ja kulunutta.

Ihana Allidaalia metsästi minulle silloin kesällä romuromanttiset maalarin tikkaat (klikkaa niin pääset postaukseen), jollaisia olin kauan etsinyt sopivaan hintaan. Nyt minun toiveeni vauvan töppösistä oli laitettu korvan taakse ja ihanainen fb-kamuni Brita luopui omistaan minua ilahduttaakseen. Nämä suloiset pienen ihmisen kengät saapuivat viime viikolla ja paketissa oli vielä ihanista ihanin pieni pitsiliina, jonka päälle suloisuudet asettelin.

Äitini on myös lahjoittanut, löytänyt ja antanut yhden jos toisenkin aarteen elämäni varrella.

On ilo ja onni, että omistaa näin ihania ystäviä, kavereita ja läheisiä, jotka pyyteettömästi ja ilman ahneuden ajatustakaan tekevät puolestasi hyvää.

Se tuntuu sydämessä niin mahdottoman hyvälle <3

-Ansku

Poppareita ja PomPomeja

Me ollaan tinttarallan kanssa vietetty tyttöjen viikonloppua. Pojat ovat Turussa salibandyturnauksessa koko viikonlopun. Eilinen ilta vain nautittiin ja huilattiin raskaan viikon päätteeksi sohvan pohjalla, herkkuja unohtamatta.

Aamulla suuntasimme Jumboon, josta kävimme hakemassa tarvikkeita ensi viikon odotettuihin 5 v juhliin. Olin päättänyt kokeilla pompomien tekoa ja näiden silkkipaperien värein ajattelimme kattaa pöydän ensi viikonloppuna. Esmeralda's blogissa on aivan mielettömän helppo ohje näiden tekoon ja tämän ohjeistuksen avulla jopa minäkin onnistuin.

Kauppareissun ja askartelun lomassa ehdimme nauttimaan myös upean aurinkoisesta päivästä pihalla. Kerättiin omppuja, leikattiin nurmikko ja hoidettiin vielä elossa olevia kesäkukkasia.

Saunan jälkeen taidamme jatkaa herkuttelulinjalla popparien kera ja äiti antaa itselleen luvan nauttia yhden Happy Joenkin.

Neiti totesikin eilen, kun pojat lähti, että: "Nyt herkutellaan koko viikonloppu ja jos naapurit tarjoaa meille terveellistä ruokaa, niin sanotaan vaan, että: Eiiii kiitos" :D

On todettava, että neidin toive on aika hyvin toteutunut ;)

Naatitaan,

Ansku

Pärekori

Kesällä kovassa käytössä olleet kukkatäkit on pesty ja viikattu. Ovat viettäneet aikaansa koko kesän tuossa jakkaran päällä eteisessä, josta ne oli helppo napata mukaan terassille lähdettäessä. Nyt niille pitäisi keksiä parempi säilytyspaikka.

Kirppareilta olen etsinyt vanhoja pärekoreja pidemmän aikaa, mutta minua ei ole onnistanut. Paikallisella kierrätyskeskuksella niitä oli useampi, mutta yhtään eivät suostuneet myymään, kun säilyttävät niissä myytäviä tavaroita.

Viime sunnuntaina se kori viimein tupsahti eteeni itsepalvelukirpparilla ja oli onnekseni puoleen hintaan. Reilun kympin maksoin tästä 50 -luvun kotiäidin apulaisesta.

Kotiin tultuani kaivoin heti maalipurkin esiin ja sutaisin korin puolihuolimattomasti valkoiseksi. Siihen minä ne täkit sitten asettelin, kun maali kuivahti.

Saas nähdä mihin kori lopulta asettuu, mutta nyt se on pitänyt majaansa tuossa puusohvalla. Kaunishan tuo olisi olohuoneessakin, vaikka pöydän alla lehtikorina tai syksyisten peittojen majapaikkanakin.

Kuten olen monesti huomannut, niin aika tekee tehtävänsä ja se paikka löytyy kyllä sitten ajallaan.

-Ansku

Kauan odotetut maljat

On ollut mukavaa tehdä syksyn aikana ostoksia, kun rahat kaikkiin ostoksiin on saanut tehdä vanhojen tavaroiden myymisellä saaduilla varoilla. Olisihan sitä voinut laittaa kaikki rahat jemmaan ja pistää ostokset kokonaan jäihin, mutta kun ei vaan osaa vastustaa kirpputoreja, kauniita astioita ja edukkaita löytöjä.

Näitä maljoja ihastelin pitkin kevättä ja kesää muutamassa blogissa. En vaan näitä raaskinut tilata ja lopulta meinasi käydä köpelösti. Kun lopulta sain myytyä tavaraa vähän enemmän, ajattelin että nyt minä saan ne tilata. Mutta hupsis, eipä niitä enää löytynytkään nettikaupasta. Tartuin tomerana luuriin ja ajattelin soittaa liikkeelle...ja kuinka ollakkaan sieltä löytyi varaston perukoilta vielä muutama malja, kahdet erikokoiset itselle ja 1 vielä kaverillekin. Sitten en kyllä empinyt enää hetkeäkään.

Maljojen kotimatkakin oli oma tarinansa, kun nämä pitkään toivotut ja harkiten ostetut maljat seikkailivat pitkän kaavan mukaan nostattean jo tuskanhikeä pintaan. Loppu hyvin, kun maljat pienehkön metsästyksen jälkeen viimein tänään kotiutuivat.

Kukkakauppaan en ehtinyt, joten väkersin pienempään maljaan itse pienen kimpun viime viikolla ostetuista kukkasista. Vielä saa hyödynnettyä kukkapenkin antia, mutta kohta ei saa vihreetä kimppuihin enää omasta pihasta.

Iso malja täytettiin vitamiineilla ja sinne mahtuikin hetelmiä ihan iso satsi.

On näitä odotettuja ja viimein ne tulivat kotiin <3

-Ansku

Pannaripäivä

Voi tavaton miten sateiseen sunnuntaiaamuun saimmekaan herätä. Esteri antoi parastaan koko aamupäivän. Lähdin sadetta pakoon pikaiselle kirpparikierrokselle ystävän avuksi ja teinkin sieltä pitkään etsimäni löydön, vanhan pyykkikorin. Pärekori saikin tänään maalia ylleen ja odottelee nyt kuivumista. Mihin kori päätyy, siitä kuulette varmasti ihan pian.

Muuten päivää on vietetty kotona leppoisasti. Perus kotiruuan ja jälkkäripannarin merkeissä. Kovasti olisi mieli tehnyt myös omppupiirakkaa, mutta kun se ei muille perheenjäsenille oikein maistu. Pannari puolestaan upposi parempiin suihin ja tuntui maistuvan myös molempien lasten kavereille. Ei tarvinnut lapsia monta kertaa houkutella pöydän ääreen, kun pannarin tuoksu tulvahti uunista ulos. Ja kyllähän tuo omassa suussakin maistui taivaallisen hyvältä.

Pöytää kattaessa oli ilo huomata, miten uudet Falbyn astiat sopivat hienosti samaan pöytään GreenGaten astioiden kanssa, eikä siellä riitaa aiheuttanut IbLaursenit, Ikeat eikä mummoni perintöhopeatkaan.

Iltaa kohti ilma kirkastui ja aurinkokin pilkahti. Minulla on vieläkin se uhkaamani pyörälenkki tekemättä, joten pannaria sulattelemaan sitä pitää vielä polkaista illan kähmässä.

Ja aamulla uutta viikkoa kohti,

Ansku