Kaipuu pihalle

Aivan aluksi KIITOS, kaunein ja ihanin kiitos! Olen niin onnellinen, kun minulla on näin ihania blogin jäseniä! Teidän mahtavat kommentit edelliseen postaukseen, on saanut minut aivan hämilleen! Nöyrin ja kaunein kiitos, kiitos että olette täällä!

Oli muuten jännä, kun lähtee isossa kuvassa kuvaamaan, niin jopas tuntuikin haastavalta palata takaisin lähikuvien pariin. Sisältä en nyt mitään kuvattavaa edes löytänyt, sillä mieli ja silmät suuntaavaat väkisin pihalle. Se kehno kutina sitten johti kunnon lääkitys- ja rasvausprojektiin, vesi ja hikoilu pahinta myrkkyä. Ei niitä kielletty, mutta itsekin niiden tuomat haasteet tunnisti. Ei siis kunnon hikiliikuntaa yli viikkoon ja ulkoilut aivan minimissä, saunasta nyt puhumattakaan. Ikinä en mikään kova liikkuja ole ollut, mutta kyllä sitä alkaa arvostamaan, kun ei sitä voi tehdä laisinkaan. Nyt annan ihon levätä vielä pari iltaa, mutta sitten on pakko saada purkaa energiaa kunnon lenkillä.

Ja kun eihän tuolla pihallakaan voi vielä mitään tehdä, lunta on vielä tontti täynnä. Matalapainetta vähän muutenkin :/. Kodarista löytyi vesivahinko ja nytten tiedossa kuivatusta, repimistä ja remonttia. Vakuutuksen pitäisi hoitaa homma kuntoon, mutta se sotku ja vaiva. Ja todellakin toivon, ettei tämän vesivahingon myötä mene haaveet siitä kesähuoneesta samalla. Minä nimittäin oikeasti tahtoisin sen ja itseni tuonne pihalle :)

Kotiin tullessa ihastelin portailla olevia narsisseja. Voi miten kauniisti aurinko paistoi puitten välistä ja valaisi etupihan. Tetejä minä sitten iltaisin nostelen sisälle ja aamulla takaisin portaille, hipskatin yöpakkaset olisi ne muuten tuhonneet jo monet kerrat.

Onhan tässä viikossa ollut vähän liikaa liikkuvia osia, mutta se mikä ei tapa niin se vahvistaa! Tosin osuvasti se Haloo Helsinki laulaa, että: " se todellakin hajottaa"! Siltä se on vähän viime päivinä tuntunutkin. Mutta periksi ei anneta eikä pessimistiä saa meikäläisestä tekemälläkään!

Kevättakit ja allergialääkkeet on jo kaivettu kaapista, onhan sen kevään oltava jo ihan kulman takana :)

-Ansku

Vähän isommassa kuvassa

Kuten olette huomanneet, on minulla tapana kuvata paljon lähikuvia. Kupit, kipot ja kukkaset ovat usein linssin kohteena. Tänään järjestestelin astiakaappeja ja olin jo vähällä ruveta taas niistä kipoista ja kupeista napsimaan kuvia. Mutta sitten huomasin, että meillähän on tällä hetkellä ihan kuvauskelpoinen koti. Pojat peleissä, tyttö sotkemassa omaa kammariaan, joten muutama tyynyn pöyhintä ja kamera käteen.

Kotimme on alkuperäisessa kunnossa, jos uutta maalipintaa ei lasketa. Maalilla raikastimme kaikki huoneet ja uudistimme myös wc:n ilmettä. Kovasti kotimme ilme on muuttunut kuudessa vuodessa ja pelkistetympi tyyli on vaihtunut maalaisromantiikkaan ja vanhoihin tavaroihin. Valkoisesta olen pitänyt aina, mutta kyllä kodissamme on nyt valkeaa enemmän kuin aikaisemmin.  Makuuhuoneisiin ei nyt mennä, vaan pysytään tässä isossa avarassa tilassa, joka kätkee keittiön, ruokailutilan, olkkarin ja ison eteisaulan sisälleen.

Rakastuin tässä asunnon heti sen avaruuteen ja korkeaan tilaan. Kotimme on aivan tavallinen omakotitalo, 4h+k saunalla ja 130 neliöllä. Ei mikään linna, ei mitään luxusta eikä ihan uuttakaan. Talomme on teini-iässä, 13 v tulee mittariin tänä vuonna ja me olemme asuneet täällä pian 6 vuotta. Kylppäri, kodari ja lattia olisi vaihtoa vailla, mutta ne sitten joskus ajallaan. Vaaleansininen kylppäri eikä tuo kellertävä pyökkiparketti ole minun mieleen, mutta kun tiedän mitä niihen uusiminen maksaa ja miten työläitä ne remontit ovat, niin kummasti sitä jaksaa odottaa ;).

Näihini kuviin ja tunnelmiin!

Voimia alkavaan viikkoosi,

Ansku

Huoltohommia

Pölyä, aurinkoa, kutinaa ja pesua. Kuulostaa kyllä ihan keväältä ja sitähän se. Tiet pöllyävät ja siitepöly alkaa tuntua sieraimissa, siedätyshoito on aloitettu. Pöly, kura ja pakokaasut ovat myös lianneet auton aivan karmean näköiseksi, sen huoltaminen ja peseminen ei ole kyllä mun lempijuttuja. Tämä meidän pieni kakkosautomme on ns. meikäläisen ja sen kyllä auton puhtaustasosta huomaa. Tänään oli pakko ajaa loistopesuun ja vallan tuntuu, että pihassa kiiltelisi uusi auto :)

Itsekin piti käydä tohtorin vastaanotolla. Olen kärsinyt oudoista iho-oireista koko viikon ja siihen liittyy kiusallinen kutina. Onnekseni se on vain joku outo allerginen ihoreaktio, johon rohdot toivottavasti pian purevat. Ei tätä rapsutusta kestä kukaan.

Lääkärireissulla piipahdin myös kirpparilla, yksi ihana kaappi jäi siellä kummittelemaan, mutta paikkaa en kaunottarelle tahdo millään keksiä. Kotiutin kirpparilta pari korvallista purkkia, johon ostin perunanarsisseja. Minulla on perunanarsisseihin varsin erikoinen suhde. Pidän kyllä niiden näöstä, mutta niitten tuoksu muistuttaa minua n. 5 vuoden takaisesta voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Sen vuoksi ne monesti ovat jääneet kauppaan. Purkit ostettuani tuli tunne, että näihin sopisi juuri ne perunanarsissit. Katsotaan  miten pystyn elämään niiden kanssa.

Huomenna pitää tarttua imuriin ja kuurata se minun kiiltävä ajopeli vielä sisältäkin. Ikkunatkin kaipaisi pesua ja kroppa kunnon lenkkiä.

Kummasti se kevätaurinko on antanut virtaa VillaHovin emäntään!

Aurinkoista viikonloppua,

Ansku

P.S. Tervetuloa uudet lukijat seuraamaan VillaHovin eloa! Kiitos kivoista kommenteista ja saamistani haasteista. Koitan tarttua niihin tämän kevätaurinkon voimalla :)

Kotipäivä

Tänään tulikin yllättäen kotipäivä. Neiti aloitti yöllä kolmen aikaan itkemään kipeää korvaansa ja loppu yö menikin torkkuen ja neitiä hoivaten. Tosin en ollut sitä alkuyötäkään nukkunut hyvin, turkasen ikävä työasia jäi pyörimään mieleen ja voitte vain kuvitella mitkä mittasuhteet se yöllä sai. Siis takana kehnoista kehnoin yö :/

Aamulla oli vielä tiedossa pojan 2 eri hammaslääkäriä (joo kuulostaa hassulta, mutta paikkaamiset ja oikomiset tehdään eri tohtoreilla). Onneksi sain neidille lääkärin samaan paikkaan, missä pojan toinen hammaslääkäri oli. Ja kuten itkuista saattoi päätellä, niin kovasti tulehtuneet korvathan siellä oli. Nyt sitten rohtoja ja kotihoitoa.

Ajattelin itsekin huilata ja kuitata univelkaa, mutta eihän sitä sitten malttanut. Töitä tuli tehtyä, vähän pyykkiä pestyä ja pääsiäisen kukkasia leikkelin maljakkoon. Keräsinkin jo pääsiäiskoristeet pois, kukat antavat vielä iloa!

Ulkona on kyllä mitä mahtavin ilma. Jahka tuo isäntä kotiutuu, niin väsymystä voisi taltuttaa reippaalla iltalenkillä. Jos sen avulla varmistaisi kunnon yöunet ensi yöksi. Itse meinasin aamulla jo vähän kääntyä pessimismin puolelle, mutta kyllä tuo neiti sai äidinkin huulet kääntymään ylöspäin.

Neiti puki postissa tulleen kesähepenen päälleen ja söi donitsia: "Ihan kuin me äiti oltas kesälomalla ja oltas hotellissa syömässä näitä donitseja. Ulkona olis lämmin niin kuin kesällä, kun mulla on nämä kesävaatteet päällä". 

Äitikin siis voi lopettaa turhasta valittamisen...kukas täällä olikaan kipeenä :) 

Vielä vähän pääsiäistä

Niin ne odotetut pitkät pyhät alkavat olla paketissa. Lepoa, kotoilua, ulkoilua ja vauvan tuoksua. Kaikkea sain mitä odotin, paitsi ei niin kivana extrana neidin kuumeilu. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt mitään suunnitelmia, paitsi neidin omat ulkoilut jäi kyllä sisältä autoon välille. No onneksi päiväkodissa ulkoillaan kahdesti päivässä.

Tässä vielä muutamia kuvia VillaHovin pääsiäisestä. Kuten aiemmin kerroin, että meillä ei pääsiäiseen kuulu mitään suurempia ruokaperinteitä. Tällä kertaa en edes leiponut mitään koko pääsiäisenä. Ei sillä, että tämä runko mitään herkkuja tartteisikaan, mutta kun meillä ei tahdo muille maistua rahkapiirakat tai ihanat sitruunaiset juustokakut. Usein kyllä katan kauniisti, oli pöydässä sitten pihviä tai makkarakeittoa. Tänään oli sitä makkarakeittoa, mutta maistuipa se soppakin paremmalta kun pöytä oli kauniiksi laitettu.

Huhtikuu alkoi onneksi aurinkoisena ja lämpötilakin nousi jälleen  plussan puolella. Vaikka lunta on vielä todella paljon, niin on se kevätaurinko kyllä sitä jo sulattanutkin. Asfalttia näkyy ja ojanpenkalla kurkistaa jo nurmikin, kurakelit ovat vihdoin alkaneet!

"Aprilliä syö silliä, juo kuravettä päälle"

-Ansku