Voihan vesisade ja vesirokko

Niin ne vaan vaihtui helteet ja kesäkukan tuoksu sateen ropinaan. Mittarissa on asteita 20 vähemmän kuin vielä eilen, hurja muutos. Melkoinen muodonmuutos tapahtui myös meidän neidin kropassa parin päivän aikana. Lauantaiaamuna alkanut vesirokko yltyi hurjimmilleen toissa yönä ja vesikellot valtasi tyttö reppanan kokonaan. Aika tuskaista on ollut seurata neitiä, kun kuumeen lisäksi kiusana on tuo kutina ja kipeät näpyt. On rasvattu ja laitettu viilentävää suiketta. Tänään neiti on jo hiukan paremmassa kunnossa ja näpyt alkavat näyttää kuivemmilta. Viime yön levottomuuden jälkeen minä todellakin toivon, että ensi yönä saisimme nukkua. Ainakin viileys ja sateen ropina voi siinä auttaa.

Sunnuntaina oli kuitenkin vielä ihanan lämmin ja pihalla mielettömän kaunista. Nyt onkin kiva palata näihin tunnelmiin viikonloppuna räpsittyjen kuvien muodossa.

Voikukkiin minulla on viharakkaussuhde. Omalla pihalla ne raivostuttaa, mutta kyllä voikukkien peittämä nurmikkokin voi näyttää kauniilta...varmaan siksi, että ne kuvat oli napattu naapurin pihalta. Omenapuiden upeasta loistosta on todellakin enää muistot, sillä sade ja tuuli on levittänyt kaikki kukan terälehdet valkoiseksi peitoksi nurmen päälle.

Terassin pöydälle ilmestyi muuten viikonloppuna tuo uusi suloinen radio. Näin Clas Ohlssonin mainoksessa edukkaan radion ja tokaisin isännälle, että haeppas kauppareissulla pihalle uusi kesäradio. Nähtävästi isäntä on reilun 20 vuoden aikana oppinut tuntemaan minut aika hyvin, kun noin ihanan värisen radion valitsi. Tilasin nimittäin vain radion, kuosista ei ollut mitään puhetta.

Voi kunpa lämpö ja paiste tulisi pian takaisin. Pidennettyä viikonloppua ei nimittäin haluaisi vieraiden kanssa viettää sisällä.

Nyt potilas kaipaa taas äidin kainaloa, joten mentävä on!

Tiistaiterkuin,

Ansku