Punainen kesäkeittiö

Niin se vaan taas punavalkoinen kesäkeittiö tuli VillaHoviin. Tiesin, että jossain vaiheessa tämä väriyhdistelmä valloittaa kesäisyydellään. Tilasin jo yhden punaruudullisen verhonkin, mutta varastossa tuli vastaan jokunen joulu sitten ostettu kappa ja pehmusteet. Pienillä asioilla sen ilmeen saa loihdittua...tekstiilejä, muutama punainen kannu, keittiöliina ja valkoisia kukkia maljakkoon.

Ruudulliset pehmusteet ovat vielä pesussa, joten huomenna vaihdetaan punaruutua myös pepun alle. Lämpimät ilmat ja aurinko tuli takaisin...liekö se sai tekemään kesäisen muutoksen kesken arki-illan puuhien.

On se vaan raikas yhdistelmä...ei puutu kuin tuoreet mansikat <3

Aurinkoista kesäiltaa,

Ansku

Mutakakkua

Pitkät vapaat on vietetty ja arki on taas palannut kuvioihin viiden viikon ajaksi. Juhannus sopivasti välissä katkaisee arkea ja sitten on enää hetki loman alkuun. Minilomaa vietimme siis veljeni perheen kanssa täällä meillä, ilmat eivät suosineet, joten kattaukset ja illanistujaiset järjestettiin sisälle.

Lauantain päiväkahville teki mieli jotain herkullista, mutta leipomaan ei kertakaikkiaan jaksanut. Päätin kokeilla pakastealtaan mutakakkua kera kesäisten marjojen. Ja voi pojat miten olikin onnistunut kakku. Marjat eivät vielä valitettavasti olleet suomalaisia, mutta erittäin makoisia. Kakusta tuli vielä kaunis katsellakin, kun sen koristeli mustikoilla ja mansikoilla. Jokainen sai laittaa kuohkeaa kermaa annoksensa päälle maun mukaan. Oikein onnistunut kesäkahvipöydän herkku pienellä vaivalla ja rahalla...suosittelen.

Tänään oli kiva tulla töistä siivottuun kotiin. Ja onnekseni pala tuota mutakakkua odotti vielä jääkaapissa. Palanen hetkeksi mikroon ja suussa sulava jälkkäri hävisi parempiin suihin. Oi joi!

Ihastelin pöydässä istuessani noita pitkäksi venyneitä lankaköynnöksiä. Näin niitä jonkun lehden sivuilla ihanissa ulkoistutuksissakin. Onko teistä kukaan onnistunut niiden hoidossa ulkona? Ensimmäiset lankaköynnökseni sain aikoinaan hengiltä nopeastikin, mutta viime talven aikana olen oppinut niiden aika vaativankin kastelutekniikan. Vähän, mutta useasti on minun kikkani ja sillä ne kasvaa upeiksi yksilöiksi. Lannoitteita en käytä, enkä multia vaihda. Vettä sopivassa suhteessa, se riittää...ainakin toistaiseksi on riittänyt.

Vielä kun saisi itsensä pienelle iltalenkille, niin ei olisi niin kova morkkis kakkupalan syömisestä. Ilta on pilvinen ja tuulinen, mutta kuitenkin mukavan lämmin. Juuri sopiva keli happihyppelylle!

Mukavaa alkanutta viikkoa ja toivottavasti lämpöistä kesäkuuta!

-Ansku

Hymypoika

Haikein mielin ja kyyneleitä silmäkulmasta pyyhkien on vietetty tämän vuotinen kevätjuhla. Esikoinen päätti alakoulun hymypoikapatsas kainalossa. Äidin kyynelillä ei ollut rajoja, kun muu koulu lähetti kuudesluokkailaiset kohti yläkoulua jäähyväislaulun kera. Meillä veisattiin myös perinteinen suvivirsi.

Nyt on pitkä kesäloma edessä ja lämpimiä kelejä odotellaan. Viikonlopun ajan meillä on ollut vieraita ja täti on saanut nauttia suloisen Aake pojan seurasta. Sain veljenperheeltä tuliaiseksi tuon ihanan sinkkisankon. Eilen ostin lähikaupan tarjous eustomakimppuja, joilla täytin tuon upean vaasin. 2€/kimppu vain maksoivat ja kympillä sain tällaisen komeuden aikaiseksi. Aivan valtavan kaunis.

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, meidät yhteen liittää vain muistojemme maa, jäi jälki sydämmiimme, jälki unelmiin, teille sanomme nyt näkemiin, turvallista matkaa me toivotamme näin, on aika nostaa purjeet ylöspäin, turvallista matkaa aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän, ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, joskus kyyneleitä, ja joskus naurattaa, on yksi joka pysyy, kaiken ymmärtää jeesus vierellemme aina jää, Turvallista matkaa me toivotamme näin On aika purjeet nostaa ylöspäin Turvallista matkaa aalloilla elämän Kanssa hyvän ystävän...

Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja aurinkoisia lomapäiviä <3

-Ansku

Kesävieraita

Tänään saamme kesän ensimmäiset vieraat ja se kunniaksi päätin leipoa mansikkaisen raparperipiirakan. Tämä super helppo ja makoisa piiras on kesäisten kahvipöytien vakiovieras. Kuohkeaa vaniljakastiketta kaveriksi ja nautinto on taattu.

Postia hakiessa keräsin pihalta kieloja, koiranputkia ja lemmikkejä. Muutama tuore kimppu kodin kaunistukseksi. Harmi kun tämä kolea ja sateinen ilma jatkuu, olisi ollut kiva kattaa kahvipöytä ulos.

Veljeni perheineen viettävät meillä pidennetyn viikonlopun. Huomenna pääsen hoitamaan tätin rakasta, ihanaa Aake poikaa, kun vanhemmat menevät viettämään ystäväpariskunnan häitä.

Vieraat saapuvatkin ihan näillä hetkillä, pöytä on katettu uusilla perunoilla ja kotoisalla makkarakastikkeella. Jälkkäriksi nautitaan sitten kaffet ja marjapiirakan kera.

Tervetuloa odotetut kesävieraat,

Ansku

Voihan vesisade ja vesirokko

Niin ne vaan vaihtui helteet ja kesäkukan tuoksu sateen ropinaan. Mittarissa on asteita 20 vähemmän kuin vielä eilen, hurja muutos. Melkoinen muodonmuutos tapahtui myös meidän neidin kropassa parin päivän aikana. Lauantaiaamuna alkanut vesirokko yltyi hurjimmilleen toissa yönä ja vesikellot valtasi tyttö reppanan kokonaan. Aika tuskaista on ollut seurata neitiä, kun kuumeen lisäksi kiusana on tuo kutina ja kipeät näpyt. On rasvattu ja laitettu viilentävää suiketta. Tänään neiti on jo hiukan paremmassa kunnossa ja näpyt alkavat näyttää kuivemmilta. Viime yön levottomuuden jälkeen minä todellakin toivon, että ensi yönä saisimme nukkua. Ainakin viileys ja sateen ropina voi siinä auttaa.

Sunnuntaina oli kuitenkin vielä ihanan lämmin ja pihalla mielettömän kaunista. Nyt onkin kiva palata näihin tunnelmiin viikonloppuna räpsittyjen kuvien muodossa.

Voikukkiin minulla on viharakkaussuhde. Omalla pihalla ne raivostuttaa, mutta kyllä voikukkien peittämä nurmikkokin voi näyttää kauniilta...varmaan siksi, että ne kuvat oli napattu naapurin pihalta. Omenapuiden upeasta loistosta on todellakin enää muistot, sillä sade ja tuuli on levittänyt kaikki kukan terälehdet valkoiseksi peitoksi nurmen päälle.

Terassin pöydälle ilmestyi muuten viikonloppuna tuo uusi suloinen radio. Näin Clas Ohlssonin mainoksessa edukkaan radion ja tokaisin isännälle, että haeppas kauppareissulla pihalle uusi kesäradio. Nähtävästi isäntä on reilun 20 vuoden aikana oppinut tuntemaan minut aika hyvin, kun noin ihanan värisen radion valitsi. Tilasin nimittäin vain radion, kuosista ei ollut mitään puhetta.

Voi kunpa lämpö ja paiste tulisi pian takaisin. Pidennettyä viikonloppua ei nimittäin haluaisi vieraiden kanssa viettää sisällä.

Nyt potilas kaipaa taas äidin kainaloa, joten mentävä on!

Tiistaiterkuin,

Ansku