Muistoja mummosta

Olin viikonloppuna saattamassa pikku mummoni haudan lepoon. Lähes 40 vuoden tauon jälkeen mummo pääsi ukin viereen nukkumaan. Hautajaiset olivat pienet ja kauniit, vain lähisuku oli paikalla. Oma suru oli tietysti suuri, mutta voi meidän pientä prinsessaa, jolle itkevät sukulaiset olivat kova pala. Pieni neiti nyyhkytti sylissäni niin lohduttomasti koko siunauksen ajan.

Hautajaisten jälkeen menimme äidin ja siskon kanssa järjestelemään mummon asuntoa ja laittamaan tavaroita pois. Vaikka suru oli läsnä, oli meillä hauskaakin siellä pakatessa ja mummoa muistellessa. Itsekin sain aarteita mukaan ja muistoja matkaan. Vielä mummon eläessä vitsailin mummolle tämän pienen pöydän perimisestä. Mummoa aina niin kovasti nauratti, kun varailin tätä pientä radiopöytää itselleni. Niin vain tuli se päivä, kun keskinäinen vitsailumme kääntyi todeksi. Pöydän päällä oleva pöllökello on myös mummon vanha. Siinä oli lapsena jotain kovin pelottavaa ja jännää. Ihanaa, kun minä sain sen ottaa itselleni. Muitakin ihania muistoja sain mukaani, mutta niistä kerroin teille myöhemmin lisää.

Pöytä oli saman värinen kuin tuo pöllö, mutta sellaisenaan se ei olisi tänne sopinut. Kotiuduttuamme purin pikaisesti kassit ja päätin hyödyntää aurinkoisen syyspäivän maalailun ja pihahommien parissa.

Pihapuuhien jälkeen päätettiin lasten kanssa leipoa ensimmäiset piparit. Niitä oli jo tovin toivottu, joten tänään annoimme ihanan tuoksun vallata kodin. Kyllä ne taas maistuikin hyviltä. Ja näitä taatusti paistellaan meillä vielä monta kertaa.

Piparien kanssa samaan kuvaan pääsivät myös Vaniljaisen Liisan (joo - sä olet mulle aina Vaniljaisen Liisa ;)) minulle tekemät Laita hyvä kiertämään - haasteen käsityöt. Ihana kankainen muistitaulu ja kaunis ruutu tyynyliina. Iso kaunis kiitos Liisaseni :)

Nyt lähden rentoutumaan saunan lauteille ja sitten nautin hetken takkatulen ääressä. Iloa alkavaan viikkoon!

-Ansku

Kurkistus vain

Maanantai päivän piristyksenä posti kuljetti vihdoin Tervetuloa joulu kirjan. Kirjan innoittamana sekä äiti että tyttö alkoi kaivata Nissejä kylään. Illan hämyssä tehtiin tutkimusmatka varastoon ja ripaus joulua on tullut VillaHoviin. Voi miten noita söpöläisiä onkin ollut ikävä <:)

Lupasimme, että tämä pyöräilevä pariskunta saa asettua taloksi. Muut punanutut saavat vielä huilata hetken ennen joulukiireitä ;)

Tunnelmointi voi kuitenkin jo alkaa...

ja toivottaa joulua pikku hiljaa tervetulleeksi...

Tervetuloa joulu

ja sen

 tuoksut,

värit,

valot ja 

tunnelma!

-Ansku

Valoa makkarissa

Makuuhuoneemme on aika pimeä saven harmaiden seinien vuoksi. Pidän kyllä hämyisestä tunnelmasta, mutta joskus kuvia ottaessa hämy ei ole hyvästä. Syksyisin auringon paistaessa ja lehtien pudottua ikkunan takana olevasta puusta, pääsee valo tulvimaan myös makuuhuoneeseen. Kerrankin sain otettua kuvia ilman valoja ja salamaa.

Kesällä Adalmiinan Helmen rompetorilta ostettu puulaatikko pääsi vanhan talonpoikaiskaapin päälle. Pesulasta haetut vaaleat päiväpeitot pääsivät laatikkoon odottamaan kevättä ja vaalenevaa makuuhuonetta. Hiiri-isäntä otti paikan kaapin kupeelta, sieltä on hyvät näkymät ulos asti.

Tänään oli myös lakanoiden vaihtopäivä. Ihanaa pujahtaa illalla saunan jälkeen putipuhtaisiin lakanoihin. Jospa ne takaisivat kunnon unet antaen voimaa tulevaan viikkoon. Nukumme edelleen ikkuna auki eikä lämpöjäkään ole vielä makkarissa. Viileässä nukuttaa makoisasti, vaikka nenän pää onkin aamulla ihan kylmä ;)

Kauniita unia ja tarmoa tulevaan viikkoon!

-Ansku

Aurinkoinen syyskattaus

Ihanaa kun paistaa aurinko ja ilma on syksyisen raikas. Pihamme on täynnä mitä kauneimpia lehtiä, kerrassaan ihania sävyjä. Keräsin kasan toinen toistaan upeimmissa sävyissä olevia lehtiä ja loihdin niiden avulla syksyisen kattauksen.

Aurinkoisella ilmalla ikkunoista avautuu vielä luonnon mahtava taideteos. Syksy osaa kyllä näyttää kauniitkin puolensa eilisen harmaan syysmyräkän jälkeen. 

Nyt taidan napata haravan kouraan ja nautiskella syksystä pihapuuhien muodossa. Hyötyliikuntaa ja väriterapiaa samalla!

Syksyisen kaunista viikonloppua,

Ansku

Tunnelmaa

Voi että miten iltaisin on niin kiva sytyttää kynttilät, tunnelmavalot ja takka. Kynttilöitä kuluu mahotonta vauhtia ja täydennyskierrokselle on pian lähdettävä. Kynttilän valossa on vaan niin ihana tunnelma!

Uusi kaappinikin sai isännän asentamana valon sisälleen. Nyt illan hämärässäkin voi ihastella kauniita astioita. Ensimmäinen valosarjakin pääsi ruokailutilaan lyhdyn sisälle valoa tuomaan. Ihanaa lämpöä pimeisiin iltoihin.

Tahtoisin vain käpertyä sohvan nurkkaan peiton alle, lenkkeilemään en millään haluaisi lähteä syysiltaisin. Kotoilu tuntuu niin paljon kivemmalta. Jouluttaakin jo, ensimmäiset lahjatkin on piilotettu sängyn alle. Odotan niin kovin syksyn uusia joulukirjoja, saisi fiilistellä ihan kunnolla. Kun jotain tärkeää odottaa, tuntuu ettei posti kulje laisinkaan < :)

Tunnelmallisia iltoja jokaiseen kotiin!

-Ansku

Erikoinen viikko

Tervehdys pitkästä aikaa! Yli viikko on mennyt ilman postausta ja tuntuu lähes ikuisuudelta. Viime viikkoon on vaan mahtunut niin paljon tapahtumia, että aika ei riittänyt kuin muutamalle blogivierailulle. Viikossa oli paljon kiirettä, paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon surullisia uutisia.

Viikko alkoi matkavalmisteluilla. Jo neljäs vuosi peräkkäin kun teimme mieheni kanssa viikonloppumatkan Berliiniin. Reissun valmistelut veivät oman aikansa. Samassa rytäkässä sitten löytyi se astiakaappikin ja sen huudot, hakemiset yms. laittoi aikatauluille uudet ulottuvuudet.

Pääsimme kuitenkin perjantaina aamuvarhain matkaan, mutta matkaeväänä oli valitettavasti huoli mummoni sairastumisesta, joka tapahtui juuri ennen matkamme alkua. Ja harmiksemme se kaikista ikävin uutinen tuli kesken matkan. Niin surulliselta kuin se tuntuukin, oli näin varmasti parempi. Nyt on mummon hyvä olla ukin vieressä pilven reunalla.

Koitimme nauttia matkasta kaikista ikävistä uutisista huolimatta, sitä mummo olisi halunnut. Vanhemmat pitivät huolta lapsista matkamme aikana. Reissulta oli kiva palata kotiin läheisimpien luokse. Matkalta tarttuneet tuliaiset ilahduttivat lapsia ja muutamat pääsivät myös heti koristamaan vanhaa kaappi kaunotarta. Oli jännä palata reissulta kotiin, kun uusi löytöni oli kotiutunut sillä aikaa.

Elämä näyttää kyllä ääripäänsä välillä. Miten samaan viikkoon voi mahtuakin niin monenlaisia asioita. Välillä hihkut onnesta, välillä hermoilet aikatauluja ja hetken päästä elämä heittää totaalisesti selälleen. Kyllä tässä on ollut omien ajatusten kanssa aika sekaisin, mutta sellaista se elämä on.

Ja kaikki hetket on otettava sellaisena kuin ne annetaan.

Nyt istahdan sohvalle omien rakkaitten kanssa ja jäsentelen viikon tapahtumia. Sytytän kynttilän mummon muistolle ja ihastelen kaappiani. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä kaappi kantaa aina muistoa mummosta tämän erikoisen viikon johdosta. 

Vanhoja aarteita molemmat <3