Viikonlopun virkistäjät

Ennen töihin paluuta siivosin kaappeja kovalla kädellä. Lahjoitin paljon tavaraa SPR:n Konttiin ja jotain isompaa ja arvokkaampaa olen myynyt torissa. Kivasti on myynti torissa sujunut ja olen ollut tyytäväinen miten hyvin itselle tarpeettomat tavarat saa kiertoon hyvällä hinnalla.

Ja kun jotain lähti, sai jotain uutta tulla tilalle. Nämä pirteän punavalkoiset astiat saapuivat juuri sopivasta ensimmäisen työpäivän jälkeen. Paketin avasin toki heti innolla, mutta nyt vasta oli aikaa asetella ne kauniisti ja suunnitella niiden ympärille makoisa iltapala. Greengaten lattemukeja tilaan yleensä parillisen määrän, mutta näiden Falby mukien hinta oli niin edukas, että näitä mukeja piti saada kannun lisäksi saada 4 kpl...jokaiselle perheenjäsenelle omansa. Voin jo tuntea jouluglögin ihanan tuoksun näistä mukeista...

Nämä lumimarjan oksat kävin taas nappaamassa naapurin pihasta. Viereinen talohan oli 5 vuotta tyhjillään, kun talossa asunut vanha rouva muutti palvelutaloon. Kävin aina piipahtamassa tontilla ja uskalsin välillä luvattakin ottaa kukkia maljakkoon. Viime jouluna saimme uudet naapurit ja ajattelin, että nyt en saa enää vanhan talon pihalla olevia aarteita maljakkoon. 

Onneksi meitä lykästi ja naapuriin muutti ihana pariskunta pienen tytön kanssa. Muuttopäivästä lähtien, joka heillä oli muuten jouluaatto, olemme olleet heille monessa asiassa avuksi. Ja sain ilokseni todeta, että niitä kauniita kukkasia olen saanut poimia edelleen. Auttaminen ja huomiointi on siis molemminpuolista.

Nyt aloitan viikonlopusta nauttimisen saunan lämmössä, sytytän kynttilät ja nautin lasillisen viiniä. Ja huomenna nukun taatusti niin pitkään kuin nukuttaa!

Ihanaa viikonloppua,

Ansku

Tiukka arki

Niin se arki pyörähti käyntiin ja rehellisesti on todettava, että koville on ottanut. Jaloissa tuntee illalla päivän askeleet, pääkoppa käy ylikierroksilla eikä se työtaakkakaan siellä kovin pieni ole.

Voimia on vienyt ja sen on kyllä iltaisin huomannut...liikaa sohvaperunointia, liian paljon herkkuja ja aivan liian vähän liikuntaa (lue - ei yhtään liikuntaa). Noh tämän on pakko olla vain tätä alkukankeutta ja totuttelua 3 kuukauden lomailun jälkeen.

Postauksia ei ole jaksanut millään tehdä, mutta tänään päätin kauppareissun jälkeen parantaa tapani. Tuoreet kukat ja kynttilät antaa voimaa rutistaa viikon viimeinen työpäivä, sitten saa kroppa ja pääkoppa huilata pari päivää. Tosin sitten vaan on laitettava kroppa toisenlaiseen rääkkiin ja palattava sinne pyörän selkään. 

Ja se jos mikä on pakko :)

Viikonloppua odotellen,

Ansku

Vielä kerran

Sen verran on illat ja ilma yleensä viilentynyt, että alkaa olla kesän grillailut tai ainakin ulkona syömiset nautittu. Tänään on ollut tavattoman ihana päivä. Terassilla on päivää paistateltu ja sinne katettiin myös lounas, uuden pöydän ääreen ensimmäistä kertaa ja kenties tämän kesän osalta myös viimeisen kerran. Kattauksen koristeeksi keräsimme tinttarallan kanssa pihalta syksyn sävyyn ehtineitä lehtiä, lumimarjan oksia ja kannuun syyshortensiaa.

Pöydästä tuli mielestäni kaunis ja sen ääressä viihtyi hyvän ruuan ääressä kaikessa rauhassa. Minä halusin vielä ottaa kattauksesta kaiken irti ja nautin vielä päiväkahvitkin auringon lämmössä.

Kesä on kyllä ollut kaunis ja aurinkoinen. Omalta osaltani kesä kääntyy tässä kohtaa syksyä kohti. Arki alkaa aamulla ja kiirettömät päivät aurinkotuolin lämmössä on vietetty. Syksyn viikonloput alkavat täyttyä ohjelmista, joten pihalle palataan varmasti sitten enemmän syyspuuhien merkeissä.

Ei olisi kyllä voinut kauniimpaa ilmaa sattua loman viimeiselle päivälle. Kyllä aurinkoenergiaa on ladattu talvea varten ihan reilusti, ainakin kauniisti ruskettunut ihoni on siitä muistona.

-Ansku

Kannusta se sitten lähti

Piipahdin viikolla kirpputorilla ja löysin sieltä eurolla beigen kastikekannun. Jo siinä vaiheessa vähän pohdiskelin, että joko nyt...

Olin nimittäin jo vähän odottanut, että milloin ruokailuhuoneen pirteä punainen siirretään odottamaan joulufiilistä ja viimeistään ikkunoita pestessäni ja kannua katsellessa se sitten iski...beigen kaipuu. Punaiset kaappiin ja beiget ulos. Etolasta kipasin hakemassa tuon beigeraidallisen laudeliinan kaitaliinaksi, kun värit on niin mieluisat eikä kuuden euron hintakaan tuntunut pahalta. Nyt on sitten rauhallisemmat sävyt ja näillä varmasti mennään sinne jouluun saakka.

Pikku kannuun laitoin viikonlopun kunniaksi pussillisen namia ja pöydän kruunuksi vanhaan soppamaljaan ostin pari oksaa harsokukkaa. Herkkä ja kaunis kukkanen, josta saa edukkaasti ison ja muhkean valkoisen kukkakimpun.

Nyt olisi sairas- ja kesälomat vietetty ja viikonlopun jälkeen alkaisi työt 3 kuukauden tauon jälkeen. Kivuista ja kolotuksista huolimatta nautin kyllä suunnattomasti kotona olemisesta. Toivottavasti jalka kestäisi ja jatkaisi toipumistaan, sillä töihinkin on nyt kiva palata.

Mutta vielä nautitaan rennosta viikonlopusta...nautithan sinäkin...

-Ansku