Talven taikaa

Talviloma, pakkanen ja aurinko. Ei sitä ihmislapsi juuri muuta voi toivoa, tai no terveys kyllä kruunaisi kaiken. Flunssa kiusaa juuri sen verran, että lomalla liikkuminen on jäänyt oikeastaan lumitöiden varaan. Äsken käytiin kelkkaillen  puistossa ja äiti hikoili kuin pieni sika, kunto on niin kehno. Väsyttää ja yleisvointi nuhainen, ei kuitenkaan sänkypotilaaksi olla jouduttu. Vaikka talvilajit ei olekkaan minun intohimoni, niin kyllä tuolla aurinkoisessa pakkassäässä olisi pitkiä päivälenkkejä mielellään tehnyt.

Nautittiin kuitenkin säteistä pihalla ja sainpas vangittua auringon valoa myös valokuviin. Ja niin kovasti ulkona häikäisi, että oli naisten kaivettava arskat esille 8-)

Auringolla on kyllä uskomaton voima!

Nautitaan valoisista päivistä!

-Ansku

Vaaleaa ja vihreää

Kaipaan kevättä ja koska sitä ei ulkona vielä juurikaan voi kokea, tuon kevättä sisälle. Kaipaus keväisen vihreään on valtaisa. On jo lähes vaarallista laskea minua kukkakauppaan, Plantagen tuntuu tienaavan meikäläisen vierailuilla ihan mukavasti :/.

Valkoisen ja vihreän yhdistelmä on vain niin tavattoman raikas. Ja näin lomaillessa ehtii päivisinkin nauttia valoisasta kodista ja kauniista kukkasista. Emme ole tehneet suurempia lomasuunnitelmia ja flunssa meinaa niitä vähäisiäkin häiritä. Kotoilu on kuitenkin meidän kaikkien mieleen. Nukumme pitkään, otamme päikkärit, herkuttelemme ja puuhaillaan kotosalla. Itse olen nauttinut kirppareita kierrellen ja kukkasia laitellen. Kerrankin on aikaa kiertää kaikki lähialueen kirpparit arkisin, kun niissä on rauhallista liikkua.

Niin ja kuuluuhaan lomaan myös lautapelit. Harvoin niitä ehtii arkena pelata, mikä on kyllä sääli. Onneksi nyt on aikaa!

Nyt kuuluu kutsu pelipöydän äärestä, soon moro!

-Ansku

Tuunattua ja leivottua

Loma on jatkunut rauhallisesti kotona, lomalenssu meinaa viedä veronsa. Jaksoin kuitenkin, tosin päikkäreiden jälkeen, kaivella kulhot ja jauhot esiin ja tehdä iltapalaksi sämpylöitä. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi sämpylöitä leiponut.

Taikinan kohoamista odotellessa uskaltauduin kameran kanssa pojan huoneeseen. Aikaisemman postauksen meidän James Bondista voit lukea täältä, <- klik. Huone kaipasi uutta tv-tasoa/lipastoa. Huuto.netistä löytyi 10€ hintaan tämä uusi palvelija. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin hinnaksi tuli 25€, sillä myyjä tarjosi kotiinkuljetusta 15€ hinnalla. Koska itse lipasto oli mielestäni lähes ilmainen ja kun myyjä oli valmis kuljettamaan lipaston jo ostopäivänä ja ajoi 40 km suuntaansa, en miettinyt hetkeäkään. Minä vain odotin rahat toisessa ja maalisuti toisessa kädessä lipaston kotiinkuljettamista, rahat myyjälle ja eikun pensseli heilumaan. Vaivatonta sanoisinko, joskua helppoudesta on kyllä valmis maksamaan!

Lipasto on mielestäni kaunis, mutta nuo laitteet sen päällä ei. Miksi ei ole keksitty kauniita taulumaisia telkkareita, jotka uppoasi sisustukseen kuin vanha ikkunan poka :). No kaikkea ei voi saada. Mutta ilolla kannoin rikkonaisen ikean palvelijan ulos ja tämän siromman version tilalle. Ja mikä parasta, tässä on vielä pyörät alla, jotka helpottavat liikuttamista valtavasti.

Nyt talossa tuoksuu tuore sämpylä, ihana tuoksu! Lämpimäiset ovat juuri tulleet uunista ja odottavat iltapalalle tulijoita.

Tuore sämpylä ja kylmä maito <3

Makoisaa iltaa!

-Ansku

Terriini

Loman ensimmäinen päivä alkoi maalauspuuhilla. Kerroin joku aika sitten, että etsin pojan huoneeseen uutta tv-tasoa/lipastoa. Viikolla onnistuin sellaisen huuto.netistä löytämään pilkkahintaan ja eilen se kotiutui. Tänään lipasto sai maalikäsittelyn ja muutti pojan huoneeseen. Nyt on pojilla niin kovat pelit menossa, että äiti ajettiin kameran kanssa ulos pikavauhtia. Siitä kuvia siis toisella kertaa :)

Maalailun lomassa tein myös piipahduksen kirpparille, ainoana haaveena valkoinen soppaterriini. Kovasti valkoiset pelkistetyt astiat miellyttää ja ne on kiva nostaa myös näkyville. Kierrätyskeskus tuotti pettymyksen, mutta Tikkurilan SPR:n Kontti myymälä pelasti päiväni jälleen. Ei tämä varmasti mikään arvo kulho ole, mutta minusta se on kaunis, yksinkertaisuudessaan. Täysin ehjä ja vielä kannella varustettuna. Suloisen valkoiset helmililjat oli heti siirrettävä terriiniin. Samasta paikasta löytyi myös 6 kpl terriinimaisia soppalautasia/pikku kulhoja. Aivan kuin ne olisivat tehty toisilleen.

Ensimmäinen lomapäivä oli siis täynnä mieluisia puuhia, ainoastaan päälle iskevä flunssa meinaa pilata tunnelmaa. En anna sille valtaa, vaan aion nauttia täysillä jokaisesta päivästä.

Leppoisaa lauantai iltaa!

-Ansku

Odotettuja vieraita

Niinhän siinä kävi, että viikon päätteeksi odotti ansaittu palkinto. Loma alkoi ja vielä mitä parhaimmalla tavalla. Saimme prinsessan kanssa kauan odotettuja vieraita Saksasta, nimittäin Little Dreams and Cloudlets'n(monille myös Vaniljaisesta tutun) Liisan ja ihanan Peipposen. Tapasimme tosiaan ensimmäistä kertaa, mutta aivan kuin olisimme tunteneet aina. Valloittavan ihana äiti ja tytär. Äidit jakoivat ihanat sisustuskokemukset ja pienet neidotkin löysivät alkujännityksen jälkeen nopeasti yhteisen sävelen.

Näille vieraille oli ilo kattaa kauniisti ja laittaa herkkuja pöytään. Harmi, kun en itse ehtinyt leipomaan, mutta hyvin pärjättiin kaupan valmiilla herkuillakin. Tällä viikolla minua on onnistanut kukkien kanssa oikein kunnolla. Omien ostoksieni lisäksi isäntä sai töistä kukkia, työkaverit muistivat minua lomakimpulla ja Liisakin tuli ihana kannu täynnä valkeita tulppaaneja. Ja tuli todistetuksi, että kyllä sieltä blogista on minua opittu tuntemaankin. Sain kauniin rasiallisen täynnä lempikarkkejani!

Kiitokset ihanasta iltapäivästä Liisa ja Peipponen!

-Ansku

Y S T Ä V Ä

<3 Ansku <3

Hurlumhei

Luojan kiitos tällaisia viikkoja on vain muutamia vuodessa. Mitenkään ei jaksaisi pitkiä työpäiviä, iltaan asti venyviä juhlia tai palavereita, vanhempainiltoja, ei ohjelmaa jokaiselle arki-illalle. Silloin kun ei pääse liikkumaan tai ruokakauppaan milloin haluaa, niin silloin niitä hetkiä vasta huomaa arvostavansa. Sataa asiaa mielessä...illalla mietit työasioita, päivällä mietit missä ihmeen rakosessa hakisit pari maitoa kaupasta. Ruuanlaitosta ehtii vain haaveilla ja einekset on armonamme tällä viikolla. Ja sama rumba puolisollakin :/

Tänään, vaikka oli kiire, mutta oli myös juhlaa. Pääsin tilaisuuteen, jossa jaettiin ansiomerkit lähes 200 työntekijälle, minä olin yksin heistä. 15 vuotta ansiokasta työtä saman ryhmän palveluksessa. Kiireen keskellä, juhlapuheita ja esityksiä kuunnellessa, oli pakko hidastaa ja rauhoittua. Juhla päättyi hiukan odotettua aikaisemmin, joten palkitsin saavutukseni kukkakauppareissulla. Joo-o, mä tiedän, että piti vasta lomalla. Päätin unohtaa työt tältä illalta ja nauttia kukista, imuroida, pestä pyykkiä ja jatkaa niitä töitä vasta aamulla. Voimaa on nyt kerättävä sieltä, mistä sitä tuntee parhaiten saavansa...

Onneksi ihminen on rakennettu niin, että sitä jaksaa, kun tietää sen olevan väliaikaista. Niin tämäkin viikko.

Ja mikä parasta, että se päättyy siihen, mistä loma alkaa :)

-Ansku