Olin viikonloppuna saattamassa pikku mummoni haudan lepoon. Lähes 40 vuoden tauon jälkeen mummo pääsi ukin viereen nukkumaan. Hautajaiset olivat pienet ja kauniit, vain lähisuku oli paikalla. Oma suru oli tietysti suuri, mutta voi meidän pientä prinsessaa, jolle itkevät sukulaiset olivat kova pala. Pieni neiti nyyhkytti sylissäni niin lohduttomasti koko siunauksen ajan.
Hautajaisten jälkeen menimme äidin ja siskon kanssa järjestelemään mummon asuntoa ja laittamaan tavaroita pois. Vaikka suru oli läsnä, oli meillä hauskaakin siellä pakatessa ja mummoa muistellessa. Itsekin sain aarteita mukaan ja muistoja matkaan. Vielä mummon eläessä vitsailin mummolle tämän pienen pöydän perimisestä. Mummoa aina niin kovasti nauratti, kun varailin tätä pientä radiopöytää itselleni. Niin vain tuli se päivä, kun keskinäinen vitsailumme kääntyi todeksi. Pöydän päällä oleva pöllökello on myös mummon vanha. Siinä oli lapsena jotain kovin pelottavaa ja jännää. Ihanaa, kun minä sain sen ottaa itselleni. Muitakin ihania muistoja sain mukaani, mutta niistä kerroin teille myöhemmin lisää.
Pöytä oli saman värinen kuin tuo pöllö, mutta sellaisenaan se ei olisi tänne sopinut. Kotiuduttuamme purin pikaisesti kassit ja päätin hyödyntää aurinkoisen syyspäivän maalailun ja pihahommien parissa.
Pihapuuhien jälkeen päätettiin lasten kanssa leipoa ensimmäiset piparit. Niitä oli jo tovin toivottu, joten tänään annoimme ihanan tuoksun vallata kodin. Kyllä ne taas maistuikin hyviltä. Ja näitä taatusti paistellaan meillä vielä monta kertaa.
Piparien kanssa samaan kuvaan pääsivät myös Vaniljaisen Liisan (joo - sä olet mulle aina Vaniljaisen Liisa ;)) minulle tekemät Laita hyvä kiertämään - haasteen käsityöt. Ihana kankainen muistitaulu ja kaunis ruutu tyynyliina. Iso kaunis kiitos Liisaseni :)
Nyt lähden rentoutumaan saunan lauteille ja sitten nautin hetken takkatulen ääressä. Iloa alkavaan viikkoon!
-Ansku
