Kiitos Joulupukki

Voi mahoton sentään miten kilttejä oli VillaHovin väki ollut. Lahjojen määrä oli valtaisa. Minunkin toiveeni uudesta kamerasta oli kuultu. Tässä ensimmäisiä otoksia...treenausta selvästi tarvitaan, mutta nämä kaikki kuvat otettu ilman salamaa eilen hämärässä. Vanhalla kameralla ei olisi saanut kuin harmaata mössöä. Treenailut jatkuvat ja pian varmasti saatte kirkkaampia kuvia. Taisi kamera olla isännän omakin toive, sen verran siihen oli panostanut. Ihanaa omistaa kunnon kamera vihdoinkin.

Lapset ovat mielissään leluista, peleista ja onnekseni myös vaatteista. Pyhät ovat olleetkin todellista rentoutumisen ja nauttimisen aikaa. Ihanaa maata ja herkutella hyvällä omalla tunnolla.

Lahjoista mieluisimpia oli toki kamera ja pukin ylläri ipad, ihana laite...jos nyt laitteista voi noin sanoa. Mutta tuo sisaruskuva perheineen veljeni häistä oli kyllä odotettu ja toivottu lahja. Ihanaa kun meistä on tuollainen kaunis muisto.

Tänään täällä on myrskynnyt kovasti ja aamupala saikin meillä dramaattisen käänteen, kun iso kuusi kaatui pihallemme. Luojalle kiitos kukaan ei ollut alla, eräs autoilija tosin melkein jäi alle. Hui sentään. Aamupäivän isäntä naapurin kanssa sahasi puun pienemmäksi, muuten olisimme jääneet vangiksi omaan kotiimme....autolla liikkumisen näkökulmasta.

Huominen olisi minulla vielä vapaa ja sitten takaisin arjen kimppuun. Mutta nyt vielä nauttimaan sohvalle kynttilän valosta ja suklaasta...vieläkin sitä jaksaa syödä.

Joulun jatkoja!

                              -Ansku