Kevättä kohti

Kyllä tosiaan tuntuu, että on kuin uusi ihminen tämän kaiken valon keskellä. Päivän pitenemisen tosiaan huomaa jo aamulla vielä kotona ollessa ja päivällä paistava aurinko saa hymyn huulille yhdelle ja toiselle. Kotiin ei vielä ihan valoisan aikaan ehdi, mutta ei siihenkään pitkää aikaa ole, kun valoa riittää kotimatkankin varrelle.

Viikonlopulla auringon säteet ehdin vangita makuuhuoneesta. Makkari koki melkoisen valaistuksen kesken kotipuuhien.

Olohuoneessa syksyn ajan ollut kukka siirtyi joulun aikoihin makuuhuoneeseen. Kukka on kyllä helppohoitoisin tuntemani kukka ja siinä on vielä niin kauniin väriset lehdetkin. Kukka on ostettu Ikeasta, mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä.

Pitkän pimeän kauden jälkeen tästä aurinkoenergiasta imee kyllä kaiken irti, toivottavasti auringon säteitä riittäisi viikonlopullekin, kun nyt niistä ehtii nauttimaan vain työpaikan ikkunan välityksellä.

Onneksi sentäs huoneessani on monta isoa ikkunaan ja valo suorastaan syksyy työhuoneeseeni sisälle. 

Toivottavasti sinullekin paistaa aurinko!

-Ansku

Lunta ja valoa

Voi miten oli kiva saada pieni lumikerros ja talven pakkaset. Tulihan sitä pakkasta kerralla ihan reilusti, mutta on tämä kuiva ja valoisa ilma noiden harmaiden ja kosteiden kelien jälkeen niin ihana. Tänäänkin sai nauttia auringon valosta ja jo työmatkalla sai todeta päivän pidentyneen. Tämä on kevään odotuksessa sitä parasta.

Eilen ehdin napata muutaman kuvan niin sisältä kuin ulkoakin, mutta kun täällä sisällä ei nurkat ole muuksi muuttuneet, niin kurkataan sinne pihalle. Auringon säteet eivät vielä jaksaneet kuvaushetkellä valaista, tänään olisi ollutkin upea keli kuvata.

Vanha kelkka siirtyi joulun myötä portaille. Ostamastani rautalankakerästä tosiaan vääntelin sydämen sisälle ja toisen tuohon portaille. Joulusta muistuttaa ulkona vielä valot ja pienet kuuset. Siellä ne näyttää ihanalta pimeällä. Vanha fillari on hauskan näköinen, kun pimeä koittaa.

Tinttarallan pääsi eilen jo mäkeä laskemaan, itse en hirveästi uskalla tämäm selkäni vuoksi mäkeä laskea. Vaikka meinasi vilu tulla mäen alla, oli lasten riemua ihana katsella.

Hiukan tarvittaisiin lunta lisää, että saataisiin ladut hiihtokuntoon...sinne minäkin aion uskaltaa lähteä talven riemuista nauttimaan.

Pakkasterkuin,

Ansku

Alelöytöjä

Lauantai aamu alkoi varsin tahmeasti todella kovalla päänsäryllä, itse asiassa se alkoi jo yöllä, mutta en väsymykseltäni jaksanut millään nousta hakemaan särkylääkettä. Aamupalaksi tulikin sitten nautittua kourallinen särkylääkkeitä, että pystyi nousemaan ylös. Rauhallisen aamupäivän jälkeen alkoi jyskytys helpottaa ja pääsin käymään kaupassa, kun vein neidin synttäreille.

Ostoslistallahan oli ne tulppaanit eli sinne Plantagenillehan se ajatti. Tulppaanien lisäksi oli ihan pakko kurkata mitä alepöydissä oli tarjolla ja onneksi kurkkasin. Ihastuin noihin harmaisiin, vähän sinkkimäisiin tuikkukippoihin. Olohuoneen pöydällä ollut tarjotin siirtyi sivupöydälle tuikkujen alle ja tilalle ostin ison sinkkitarjottimen. Sinkkiastiat ja kipot miellyttävät silmääni kovasti.

Kotimatkalla juuri ennen ruokakauppaa ehdin piipahtamaan pienessä sisustusliikkeessä ja sen alepöydässä minua odotti nuo kannelliset sinkkipurkit. Säilytyspurkkeja ei voi kyllä koskaan olla liikaa. Oikein kivoja löytöjä ja todella edukkaasti. Sulo Vilenin tyyliin tuli oikein hyvä mieli.

Vanhan oven edusta olikin hetken aikaa ihan tyhjillään, mutta tänään siirsin siihen pienen pöydän. Siihen päälle tein pienen asetelman tulppaanikimpun innoittamana. Viime viikonlopulla löytämästäni rautalangasta väänsin oveen isoon sydämen ja toisen tein ulos. Piikikästä ja vähän kivuliasta hommaa, mutta lopputulos palkitsee.

Tällaisia puuhia tänään. Nyt sataa lunta ja on pakkasta. Huomenna on luvassa mäenlaskua ja toivottavasti saisi kivoja kuvia myös ulkoa napattua.

Leppoisaa lauantaita,

Ansku

Näkkärille koti

Niin sitä ensimmäisestä loman jälkeisestä viikosta selvittiin ja tulihan se viikonloppu viimein. Aamuherätykset ovat olleet varmasti kaikista hankalinta, muuten on ollut ihan mukava viikko. Kevennettykin on ja saatu perhe taas liikkumaan, sen vaikutusta omaan virkeystasoon ei pidä kyllä yhtään vähätellä.

Näkkäriä ollaan rouskuteltu koko sakki ja ystäväni innoittamana halusin laittaa näkkärit keittiöön käden ulottuville, mutta kuitenkin kauniisti näkyville ja pölyltä piiloon. Tämä muutama vuosi sitten ostettu lasipurkki puureunoilla oli kuin tehty tätä varten.

Tänään kävin hakemassa Tinttarallan kaverisynttäreille pakettia ja samalla sorruin tuohon harmahtavaan tähti patakintaaseen ja tarjoiluastiaan. Rottinkilautasen päällä on kaunis lasikupu. Tämän alle saa herkut kahvipöydässä suojaan ja tähän voi muutenkin rakentaa kivoja asetelmia. Näin aluksi se saa toimia servettien suojana, kun niitä herkkuja ei nyt heti olla täällä leipomassa.

Näissä viimeisissä kuvissa on Liisan tuomat tuliaiset, jotka olen unohtanut teille esitellä. Ihana ja aina tarpeellinen puinen tiskiharja ja ihana keittiöliina punaisilla raidoilla. Olinkin näitä ihastellut Liisan tietämättään hänen verkkokaupassa ja kuinka ollakkaan, nämä oli kääritty tuliaispussukkaan <3

Viikonloppuun mahtuukin mukavia puuhia...pojan pelejä molemmille päiville ja neidin kaverisynttäritkin. Äipän odotetuin hetki taitaa olla piipahdus Plantageniin, tuoreet kukat vielä puuttuvat maljakosta. Sen asian korjaan heti huomenna!

Oikein ihanaa viikonloppua,

Ansku

Paluu arkeen

Lomat on lusittu ja arki on alkanut. Kyllähän se kieltämättä aikalailla pyöritytti sängyssä viime yönä ja herätys ennen kukon pieraisua kellon soittoon oli aika ankea. Selvitty on kuitenkin ensimmäisestä päivästä, joten eiköhän tämä arki tästä taas lähde rullaamaan. Sain itseni vielä kurjasta kelistä huolimatta tuonne sateeseen lenkillekin. Voittajafiilis oli, kun pääsin kotiin, vaikka uitetulta koiralta näytinkin.

Viikonloppuna kävin hakemassa ison kimpun tuoreita tulppaaneja ja Plantagenin alesta viherkasveja. Saas nähdä miten ne näin pimeänä talvena menestyy, mutta hintaa niille ei kyllä jäänyt paljon mitään. Tulppaanien kaveriksi keräsin pihalta risuja ja nopeasti oli keväinen kimppu valmis.

Meillä oli muuten Liisan kanssa eilen aivan ihana iltapäivä. Pikkuneitien leikit sujuivat niin hyvin, että eron hetkellä meni ihan itkuks ja potkuraivareiksi asti, ei millään olisi tahtonut leikkejä lopettaa. Monta tuntia rupateltiin, välillä kahviteltiin ja taas rupateltiin, aika meni kuin siivillä. Ei sitä bloggausta aloittaessa osannut arvata miten monta ja ihanaa ihmistä se onkin elämääni tuonut.

Nyt taidan hörpätä iltateet ja sitten pikkuhiljaa voisi kömpiä sängyn pohjalle. Toivottavasti uni maittaa viime yötä paremmin.

Mukavaa viikkoa ja kiitos kaikki tassun merkin jättäneet, niitä on kyllä aina ilo lukea <3

-Ansku

Pilkahdus

Tänään herättyäni (kyllä jälleen kerran aivan liian myöhään) en ollut uskoa silmiäni. Verhoja avatessa olin nimittäin lentää pepulleni, pilvien takaa osui silmiini auringon säteet. Voi miten voimaannuttava ja ihana tunne. Olo oli kuin uudesti heränneellä.

Hyvä, että ehdin nauttia aamukahvia, (jotka on muuten joulun jälkeen nautittu vaalean beige harmaista lattekupeista) kun kameraan oli tartuttava. Eihän täällä nyt siis mitään uutta kuvattavaa ole ja nämä samat kupit, kipot ja nurkathan teille juuri esittelin, mutta siis katsokaa mikä vaaleus ja raikkaus. Harmi vain kun tätä iloa kesti vain hetken, mutta ai miten nautin jokaisesta minuutista.

Tai no itse asiassa, onhan siellä jotain uutta. Sain eilen haettua vanhan kiikun päälle Ikeasta taljan Pauliina pupun pepun alle ja lattekuppien seuraan pääsi kirpparilta löytynyt kastikekulho, tuntuvat olevan heikkouteni. Puulaatikko ja keittiöliinat löysivät paikkansa ruokailuhuoneen sivupöydän päältä. Plantagenin talvialesta löysin eurolla tuon pyöreän tarjoiluvadin, jonka päälle kukka ja herkkukiput on aseteltu olkkarin pöydälle.

Ja juuri tänään, kun se aurinko pitkästä aikaa päätti pilkahtaa, olin luvannut viedä Tinttarallan päiväleffaan. Meidän piti mennä sinne jo eilen, mutta koko päivän kestänyt päänsärkyni muutti suunnitelmat. Siitä auringosta ehdin siis nauttia hyvin pienen hetken.

Huomenna onkin viimeinen vapaa ja sitten alkaa ne pitkät härkäviikot, mutta toisaalta hiihtolomaan ei kyllä ole kuin vajaa kaksi kuukautta aikaa. Huomiselle on luvassa vielä oikein kiva juttu, saamme nimittäin oikein odotettuja vieraita päiväkahville. Liisa ja ihana Peipponen Little Dreams and Cloudlets blogista saapuvat iloksemme. Höpöttelyä, herkuttelua, leikkiä ja mitä parhainta päiväkahviseuraa on siis tiedossa.

Tuskin maltamme odottaa!

Loppiaisterkkuja,

Ansku