Pellolta poimittua

Sieltä voimaannuttavalta auringonkukkapellolta löysimme myös muita kauniita kukkasia. Keräsimme näitä sellaisella innolla kuin pieni lapsi nameja karkkikaupassa...ihania värejä ja niin kauniita kukkasia. Ruiskaunokkeja, kehäkukkia, päivänkakkaroita...

On tainnut tuo meidän tinttaralla periä tämän kukkahulluuden, kun sellaisella innokkuudella poimia kukkasia ja nauttia kaikista uusista löydöistä. Mutta ei kai se mikään ihme ole, kun näitä kimppuja katselee...

Ihanaa, kun kaupunki on istuttanut kukkien siemeniä, jotta asukkaat saavat ihailla näitä upeita peltoja ja kerätä sieltä kauneutta omaan kotiin. Minä ainakin saan valtavasti iloa kukkasista...koti näyttää kukkien ansioista aina paljon kauniimmalta <3

Kukkaloistosta nauttien,

Ansku

Aurinkoenergiaa

Löysin eilen aivan sattumalta pyörälenkin varrelta kaupungin istuttaman auringonkukkapellon. Vaikka vauhti oli lenkillä ihan kova, niin tämän pellon ääreen oli kyllä pysähdyttävä. Mieletöntä aurinkoenergiaa. Koska minulla ei ollut mitään sormia vahvempaa mukana ja koska olin tosiaan pyörällä liikenteessä, otin vain muutaman oksan pihalle. Oravan pihkuraiset tosin napsivat ne kukkaset parempiin suihin, joten...

...istahdimme tinttarallan kanssa tänään autoon. Jalkaan kumisaappaat, takakonttiin kori ja kunnon oksasakset. Nyt keräsimme tätä kauneutta ison satsin ja teimme portaille keltaisen tervetuloa -asetelman. Tämä pelto onkin aika lähellä meitä ja siitä saa ohikulkiessa kerätä kimpun mukaan ihan luvan kanssa. Suunniteltiin, että sinne on kyllä tehtävä uusi retki viikonloppuna.

Muutama oman puun omena oli tipahtanut nurmelle ja keräsin ne tuohon kirpparilta löytämääni pieneen pärekoriin, joka sattuu olemaan ihan saman värinen tuon portailla olevan romuluisen tuoli vanhuksen kanssa.

Kaikki yhtä aurinkoisia...eikö?

Aurinkoista viikkoa ihanainen lukijani <3

-Ansku

Piristystä päivään

On kyllä niiiiin maanantai...voi jestas sentään. Viikko käynnistyi ei niin pirteällä aamulla. Lonkkien kolotusta, vesisadetta ja määrätietoisesti hoitoa vastaan taisteleva tinttaralla. Hiki, tuska ja pahamieli vaati syvään hengitystä ja hetken huilia sohvalla.

Viimein alkoi aurinkokin paistaa ja mieli piristyä. Nappasin viime viikolla ostamani ruusukimpun, keräsin pihalta kuunliljan lehtiä ja leikkasin minijuorun pitkäksi kasvaneita oksia. Hiukan haaveilua floristin ammatista ja selvää säästöä ettei tullut kurvattua kukkakauppaan mielipahaa purkaamaan. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Tein isomman kimpun soppamaljaan ja pienemmän kastikekulhoon.

Jospa se tästä iltaa kohti iloksi muuttuisi...

Lämmintä on loppuviikoksi luvattu, joten se uutinen ainakin saa hymyn korviin!

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Ansku

Makuuhuoneen syksy

Tilasin kesällä Oman kodin Onnea Heidiltä kauniin puisen kehyksen, johon laitoin muksuista tuoreimmat kuvat. Pidän valokuvista mustavalkoisina, eikä meillä ole esillä valokuvia lainkaan väritulosteina. Tämän rouhean kehyksen ja toki hieman syksyisen tuulen innoittamana vaihdoin makkariin myös uudet verhot.

Minulla on ollut makkarissa lähes koko täällä asumisen ajan samat vaaleat verhot. Kesän alussa löysin kirpparilta lyhyet pitsiverhot, jotka palvelivatkin sopivasti kesän ajan. Nyt löysin ryppyisestä kankaasta valmistetut verhot, jotka ovat lähellä meidän seinien mudan omaista sävyä. Jotta huoneeseen ei tulisi liian tunkkaista tunnelmaa, laitoin valkoiset verhot tumman verhon viereen. Solmin ne sivuun juuttinarulla ja näyttävät nyt varsin mukavilta.

Makuuhuoneen ehdoton kaunotar on tuo vanha talonpoikaiskaappi. Sen ostaminen on ollut yksi parhaita tekojani ja mikä parasta, sain tämän yli 100 vuotiaan vanhuksen todella edukkaasti. Sen kauniisti kulunut pinta, ihana muotokieli ja jykevä olemus on sulattanu sydämeni täysin. Ennen osattiin kyllä tehdä uskomattoman kauniita ja kestäviä huonekaluja.

Valkoinen päiväpeitto kaipaisi kyllä vielä jotain rusehtavan harmaata vilttiä ylleen, pitääpä kaivella kaapit ja tutkia kirpputorit sillä silmällä.

Sunnuntaiterkuin,

Ansku

Harmaata ja roosaa

Olohuoneemme syyssävyjä ovat harmaan eri sävyt ja roosa. Valkean ja beigen rinnalla ne näyttävät ihan mukavalta. Isompi sohva kätkee harmaan kera roosan sävyjä, kun taas pienempi sohva pidättäytyy täysin harmaalla linjalla.

Syyshortensia sopii kauniisti noiden molempien sävyjen kanssa ja oksat taitoin kesällä kirpparilta löytämääni soppamaljaan. Hiukan jo nolona kysyin naapurilta, että jos minä vielä pari oksaa saisin hakea. Rouva totesi, ettei lupia tarvitse joka kerta kysellä...senkun vain haet :)

Aurinko onkin näyttäytynyt tänään aika paljon ja päivä on ollut lämmin, toki sadekuurojakin on mahtunut joukkoon. Olisi kyllä kiva, jos viikonloppu olisi lämmin ja aurinkoinen. Pihalla olisi vielä paljon tekemistä.

Nautitaan ja rentoudutaan joka tapauksessa!

-Ansku