Tuunattu laatikko

Komuutin muutettua eteisaulaan alkoi siellä tänään toinenkin projekti. Eteisen kiiinteän vaatekaapiston ruma seinä on jo pitkään kaivannut jotain piristystä. En ole oikein keksinyt mitä se olisi. Joululoman kirpparikierrokselta mukaan tarttui halkolaatikon lisäksi tämä vanha puukoppa/-laatikko ja se on ollut auton takakontissa siitä saakka. Tiesin, että se paikkansa löytää, mutta ei ihan heti löytänyt. Tänään sen kannoin sisälle erään kauniin blogin innoittamana.

Lantliv i Norregård blogista (<- klik) löysin kivan idean laatikolle, mutta se idea ei meille ihan sellaisenaan istunut. Sitten tuli mieleen se eteisen ruma kaapin pääty ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kyllä tämä kummasti antoi jatkoaikaa seinälle ja tuo muuten vaaleaan eteiseen kivasti kontrastia ja särmää.

Kiva pieni projekti maanantai illan iloksi. Arki käynnistyi siis varsin mukavissa merkeissä. Mitähän tästä viikosta vielä tulee :)

Toivottavasti sinunkin viikkosi on saanut mukavan startin!

-Ansku

Komuutti

Heräsin sunnuntaina vieraasta numerosta tulleeseen puhelinsoittoon. En edes ehtinyt vastata, kun puhelu katkesi. En soittanut takaisin, kun ajattelin sen olleen väärä numero. Aamukahvilla istuessani samasta numerosta soitettiin uudestaan. Olin joku aika sitten laittanut kyselyn yhdestä tori.fi sivuilla olleesta komuutista, eikä sieltä kuulunut mitään. Kunnes tänään vanhempi rouva soitti ja kertoi vanhasta viininpunaisesta komuutista, vain 10 min ajomatkan päästä kotoamme. Olihan sitä lähdettävä katsomaan ja kotiin palasin komuuttiaarteen kanssa.

Nostin aarteen autosta neljän pintaan ja laitoin hihat heilumaan. Tässä se nyt on, pitkään metsästämäni aarteeni. Se löysi heti paikkansa eteisaulasta. Iiks, minulla on nyt oma komuutti.

Komuutin kansi aukeaa, kuten pitääkiin ja siihen voi tarvittaessa laittaa vanhan kunnon pesupaikan. Kaappiin mahtuu vati, kannu ja pyyhe. Ei komuutti tosin taida  palvella kuten aikoinaan, mutta arvostan sitä taatusti yhtä paljon tässäkin tarkoituksessaan.

Nuutinpäivän muistan tästä eteenpäin taas uudella tavalla. Esikoispoikani nimipäivän lisäksi kotiin tuli aarre.

Minun komuuttini <3 

Vanhaa ja valkoista

Lauantai valkeni upean kauniina pakkaspäivänä, auringon paistaessa. Kevättä oli heti enemmän rinnassa. Tunnelmaa tosin latisti migreenikohtaus, joka on riesanani aina ne tietyt päivät kuukaudessa. Siitäkin huolimatta päätin lähteä kirpparikierrokselle ja onneksi lähdin. Todella antoisa reissu ja kerrankin löytyi sitä mitä toivoi. Valkoiset vanhat astiat olivat mielessä ja kaikki kolme kirpparia yllättivät positiivisesti.

Ruokailutilan lautashylly sai kokonaan uuden ilmeen, kaikki lautaset hyllyssä ovat tämän päivän löytöjä, euron kipale. Hyllykön alla olevat ihanat korvalliset astiat löytyi myös tänään, toinen valkoinen ja toinen beige. Niistäkään ei euroa enemmän tarvinnut pulittaa. Kupposten innoittamana ajoin vielä Plantagenille, jossa ilokseni kaikki viherkasvit olivat 1/2 hintaan. Ostin noita pieni lehtisiä kukkia useamman ja laitoin niitä kolme myös isoon maljaan eteisen lipaston päälle. Tämän päivän löydöt eivät siis todellakaan kukkaroa pahemmin köyhdyttäneet, mutta rikastuttivat astiakokoelmaani ja mieltäni valtavasti. Lautashyllyn reunalla on nippu vanhoja veitsiä, ovat myös päivän löytöjä. Sidoin ne kauniiksi nipuksi juuttinarulla.

Niin helppoa olisi ollut aamulla vaan käpertyä peiton alle potemaan ja jäädä odottamaan kivun hellittävän. Tosin kyllä ruokakaupassa verensokerin laskettua tuntui, että nyt tulee oksennus pääkivun ollessa pahimmillaan. Lihatiskiltä lämmin broileri matkaan, murua rinnan alle ja parit napit naamaan. Elämä alkoi vihdoin voittamaan. Olisi ollut upeaa lenkkeillä auringon paistaessa, mutta jospa tyytyisin muutaman kilometrin happihyppelyyn ennen saunaan. Sekin varmasti virkistäisi.

Pääkivusta huolimatta tänään oli kyllä hyvä päivä!

-Ansku

Palkintoja

Mikä voisi olla parempi aloitus viikonlopulle kuin itsensä palkitseminen. 

Meillä oli viime vuonna työpaikalla liikuntahaaste ja siinä johtoryhmä kannusti kaikkia työyhteisössä liikkumaan. Minäkin otin haasteen vastaan, pidin kyllä varmaan joukkuemme peräpaikkaa tiukasti, mutta varmistin joukkomme maaliin :). Toisin sanoen johto palkitsi kaikki ne yksiköt pienellä kannustin rahalla, jotka liikkuivat enemmän he. Nyt oli palkinnon aika. Tämä kannustin ei mene nyt ruokakauppaan eikä sähkölaskuun. Sillä palkitsin itseni ja ostin valtavan kauniin GreenGaten Dora peiton. Peiton värit ovat niin kauniit ja juuri niitä sävyjä, jotka nyt tuntuvat sopivan kotiimme. Peitossa on myös ihana pitsireunus.

Peitto olikin kiva laittaa heti sohvan reunalle, kun kotona oli siivottu. Viikonloppuna ei siis tarvitse juosta pölyn perässä, vaan saa nautiskella rennosti vapaapäivistä. Palkinto sekin! Ehtisiköhän piipahtaa huomenna kirpparilla, oi se olisi kyllä ihanaa.

Olen saanut vajaan viikon sisällä 3 tunnustusta, herranjestas mikä viikko. Ne ovat kyllä ihania palkintoja bloggaajalle. Kiitos Sinikka, Hiljamaaria ja Liisa <3.

Kiitän teitä kaikkia ja tunnustuksista ymmyrkäisenä kerron muutamia asioita itsestäni:

 # Olen kotihiiri. Olen innostunut kyllä jo matkustelemaan enemmän, mutta mikään ei voita kotoilua villasukat jalassa.

# Rakastan kukkia. Olen ihastellen lukenut ruotsalaisia blogeja, kun siellä on jo helmililjoja. Löytyisiköhän niitä jo täältä?!?

# Pidän itseäni hauskana tyyppinä, mutta osaan olla kyllä aika jämäkkä tarvittaessa. Tänään töissä olin, hih :)

# Olen äärimmäisen tehokas ja tarkka. Työelämässä näistä on valtavasti hyötyä, enkä sen vuoksi juuri koskaan tee pitkää päivää tai tuo töitä kotiin.

# Lapseni ovat parasta mitä minulle on elämässä annettu <3

# Olen pian 38 vuotta ja pohdin miltä elämä näyttää nelikymppisenä. Minulla on vahva tunne, että se on kovin erilainen kuin nyt. Tunne on erikoinen.

# Saunon jokainen ilta ja tänään löylyt kruunaa puhdas sauna. Sen jälkeen on ihanaa pujahtaa puhtaisiin lakanoihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on koottu paljon sitä kauneutta, josta pidän!

Taidanpa palkita itseni myös lasillisella valkkaria!

Viikonlopulle!

-Ansku

Mattoja, haaveita ja tunnustuksia

Jotkut varmasti muistavat viime pääsiäiseltä epäonnistuneet mattovirkkaukset. Millä tahansa tyylillä niitä ohjeita yritti lukea ja opetella, niin toivotonta oli touhu. Koreja onnistuin virkkaamaan, mutta kunnon mattoa en. Kukapa muu tässä tapauksessa pyydetään hätiin kuin äiti. Ja sieltä se pukin kontista löytyi, virkattu matto. Viikonlopun suursiivouksen jälkeen matto pääsi olkkariin, kiikkuvanhuksen alle. On se vaan niin ihana <3

Ihana blogiystäväni Iida Emilia Pilvenhattaralta oli juuri saanut samanlaisen matto ihanuuden ja on myös tuskaillut heidän lattian kanssa. Samaa tuskaa eletään VillaHovissakin. En ole missään vaiheessa pitänyt  meidän pyökkiparketistamme, se on aivan liian kellertävä, rumasti kulunut ja siinä näkyy kaikki tahrat ja roiskeet. Voi kunpa joskus saisin sen valkoisen puulattian. On vaan niin iso projekti tyhjentää tämä tavaraa täynnä oleva asunto, hiomiset ja maalaamiset vielä päälle. Evakkoretkeä tietäisi ja varaston vuokrausta. Sillä kai se vaan on aina jäänyt. 

Sitä valkoista lattiaa odotellassa beige harmaa matto vaihtui sentäs valkoiseen, jotain valkeutta lattialle. Pojalle lähdettiin mattoa ostamaan, niin olkkariin löytyikin uusi vaalea matto. Poika on vielä ilman ;)

Olen viime aikoina lueskellut ison kasan vanhoja Jeanne d' Arc Living lehtiä eikä ne kyllä yhtään helpota sitä valkoisen lattian kaipuuta. Nuo lehdet on täynnä toinen toistaan kauneimpia koteja.

No onneksi on haaveita...

Iso kaunis kiitos teille ihanille immeisille, jotka olette ilahduttaneet minua kommenteilla. Täällä on ihan ilosta soikeena, kun tulee niin hyvä mieli. Ja mikä  vielä huikeaa, että  Sinikka ja Hiljamaaria antoivat minulle ihanan tunnustuksen. Blogini ei ole kuitenkaan ihan uusi, mutta hiljaisuudessa ja oman näköisenään kasvanut ja laajentanut pikku hiljaa lukijakuntaansa. Ja minä olen niin varma, että mun blogilla on just ne maailman parhaimmat lukijat...

<3 te kaikki <3

Kiittää hän ja kumartaa!

Nyt saunan lämpöön!

-Ansku

Viikonlopulle

Vuoden ensimmäinen työviikko on onnistuneesti ohi, olihan se lyhyt, mutta onneksi oli. Helpompi laskeutua arkeen niin pitkän loman jälkeen. Nyt alkaakin sitten pitkät härkäviikot, joten kevättä todella odotellaan. Onneksi pian päivät pitenee ja valon määrä lisääntyy.

Joulua on meillä vielä kuusen ja valojen verran, huomenna kuusi lähtee sotkemasta ja seesteisyys palaa olkkariin. Sitä kaipaan. Valkoiset tulppaanit tuli napattua tänään ruokatunnilla alepasta.

Tämä ilta otetaan rennosti ja huomenna on touhua tiedossa koko päivälle. Pojat suuntaa turnaukseen ja tytöt siivoaa, kokkaa ja käy kaupassa. Mutta onhan sitä nyt oltu ja huilittu, joten menevä viikonloppu kuulostaa ihan kivalta.

Vuoden ensimmäiselle viikonlopulle!

-Ansku

Valkeaa

Koskaan ennen en ole joulun jälkeen kaivannut valkoista niin paljon kuin nyt. Koti kaipaa valkaisua, vaaleanpunainenkin meinaa vähän tuntua vieraalta. Mitä ihmettä?!? Onko paluu täysin valkoiseen palaamassa. Astiakaappiini laitoin esille paljon valkoista, kukalliset vähän syrjään ja värikkäät lähes kokonaan piiloon. Kauniit valkoiset kannut aseteltiin vierekkäin ja kaapin perukoilta löytyi monia ihania valkoisia astioita, jotka ovat jääneet viime vuosina hiukan vaaleanpunaisen jalkoihin.

Astiakaappi valaistui kerralla, samoin seinällä oleva vitriini. Pentikin Sara kupit siirtyivät taas odottamaan ensi joulun glögihetkiä ja Kokon valkoiset ja suklaanruskeat kahvikupit nostettiin esille. Vaaleanpunaiset eivät taaskaan saaneet tilaa hyllyllä. Tässähän on ihan itsetutkistelun paikka, onko nyt se hetki, kun vaaleanpunainen ei enää tunnu omalta. Ennen radikaaleja myyntitoimenpiteitä, pitää ottaa aikalisä. Kevät ja kesäkestit voi nimittäin antaa vaaleanpunaisellekin taas tilaisuuden :)

Ison keittiön hyvä puoli on, että toistaiseksi kaikki kipot ja kupit mahtuvat meille asumaan. Jokaiselle löytyy paikkansa ja kaikille on tähän saakka löytynyt käyttöä. Nyt on selvästi valkean aika, näyttää ja tuntuu hyvältä. 

Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Nyt on hyvä näin!

-Ansku