Tuulahdus keväästä

Eilen sitä keväistä tunnelmaa haettiin kukkakaupasta, mutta tänään siitä on saanut nauttia ihan ilman hakemistakin. Aurinko kurkisti jo heti aamusta pilvien takaa, räystäistä tippui vesi ja linnut lauloivat suloisesti. Eilen ostetut kukkasetkin olivat auenneet ja toi keväistä tunnelmaa sisälle. Keväiset sipulikukat ovat kyllä takuuvarmoja kevään merkkejä.

Tänään oli  niin kiva lenkkeillä, kun kevättuulahdus hiveli poskia. Tosin liukasta siellä oli, voi mahoton sentään. Jaloissa kyllä huomaa, että lihaksia on joutunut jännittämään pystyssä pysymisen varmistamiseksi. Mutta ihanan punaiset posket oli palkintona lenkin päätteeksi.

Vaikka talven touhut ja lasten riemut ulkona ovat jääneet aika vähäisiksi, niin jotenkin olisi valmis jo jättämään talven taakseni. Sulaisi vain pois nuo vähäisetkin lumet ja pakkanen saisi pysytellä korkeintaan aavistuksen nollan alapuolella. Taitaa olla vielä ennen aikainen haave, mutta minä antaisin jo kevään tulla.

Ensi viikon jälkeen alkaakin odotettu talviloma. Tuskin maltan odottaa!

Sunnuntain jatkoja,

Ansku

Keväinen keittiö

Tälle viikonlopulle ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia, aivan ihanaa! Nukuimme pitkään, aamiainen rauhassa ja puuhailua kotosalla. Harmaata päivää halusin piristää tuoreilla kukilla ja piipahdin pikaisesti plantagenilla. Tarjousniput tulppaaneja ja pari pientä narsissia toi keväisen tuulahduksen keittiöön. Ruuanlaiton lomassa tuli siistittyä tasoa ja järjesteltyä keittiötä.

Viime viikonloppuna ompelin uuden kapan keittiöön, sen hento kuosi ei valitettavasti kuvista näy. Vaalea kangas, jossa toistuu kaunis vaalean harmaa kuvio. Kappaa on kiva vaihdella useamminkin, kun niitä saa ommeltua pienistä kangaspaloista. Muutamalla eurolla saa helposti uutta ilmettä.

Kostea, loskainen ja harmaa keli ei juurikaan houkuttele ulkoilemaan. Ilma on tosin hyvin happirikas, joten pieni piipahdus ulkona tekisi kyllä terää. Jospa pienten päiväunien jälkeen ottaisi itseään niskasta kiinni ja kävisi lenkillä. Sitten voisi taas jatkaa hölläilyä kotosalla!

Mukavaa viikonloppua,

Ansku

Kevään vaaleutta

Kaivelin vanhoja kuvia ja postauksia todetakseni, että näin alkukeväästä vaaleus ja raikkaus valtaa meillä kodin. Tänä vuonna jopa vaaleanpunainenkin on väistynyt alkutalven väreistä. Perussävyt löytyvät sisustuksesta ja selkeys tuntuu hyvältä. Nämä räpsyt nappasin sunnuntaina, kun olin niiden ruusujeni lumoissa. Kaunis kiitos vielä kaikille onnitteluista <3

Aurinko ja valoisa päivä sai kodin näyttämään entistä avarammalta. Suunnitelin jo pientä muutostakin ruokailutilaan. Sulhollenikin jo ajatusta esitin, eikä sitä heti tyrmätty. Joten pieniä toiveita hiihtoloman mini tuunauksesta on heitetty ilmaan. Ruokailutilan seinä kaipaa jotain uutta ja jotta uutta voi tulla pitää vanhaa lähteä. Saas nähdä mihin päädytään...

Viime aikoina on tullut tehtyä monta kivaa löytöä kirppareilta ja alekoreista, joten on pitänyt laittaa myös vanhaa kiertoon. Torissa olenkin saanut hyvin tavaraa kaupaksi ja tilaa uusille aarteille, toisaalta olisi ihanaa jos osaisi välillä jättää ne löydöt ostamatta.

Mutta minkäs sitä omalle luonnolleen mahtaa. Onneksi osaan myös luopua, laittaa tavaraa kiertoon ja  kierrättää. Omista aarteista voi tullakin jonkun toisen aarteita...toivottavasti.

Tiistai iltojen huipennus on viime aikoina ollut Huutokauppa Keisari. Sitä katsoessa voi lohduttaa itseään, kun näkee muitakin vanhoihin tavoroihin hurahteina.

Kohta löylyyn ja sitten Keisarin pariin!

-Ansku

Hääpäivä

Neljätoista vuotta sitten minusta tuli vaimo. Seitsemän vuoden ajan olimme toisiimme tutustuneet ja oli aika sanoa Tahdon. Olin valkoiseen pukeutunut morsian ja sidoin itselleni hääkimpun valkoisista tulppaaneista. Hääpäivämme oli arkipäivä ja liittomme vahvistettiin maistraatissa. Muutaman päivän päästä vietimme hääjuhlaa ystävien ja lähisuvun kanssa kotiseudullamme. Olen siis talvimorsian ja valkoista häämekkoani lämmittikin kaunis valkoinen karvakaulus.

Tänä aamuna olen onnekseni edelleen vaimo ja lisäksi kahden ihanan lapsen äiti. Sama köriläs köllöttää vieressä...häneltä sain tänään viisi upeaa, tummanpunaista ruusua...

Rakkautta on antaa sulhasen nukkua pitkään ja saada aamukahvin jälkeen kimppu ruusuja...

Onni on olla vaimo ja äiti,

Onni on oma perhe <3

-Ansku

Lunta ja vauvakemuja

Vihdoin se talvi tuli. Kyllä minä odotin tuota lunta, kun tietää, ettei se kevät kuitenkaan ihan hetkessä tule. Kaunis lumipeite antaa valoa ja tarpeet lasten talvisille pihapuuhille. Eikä ne lumityötkään aamulla niin raskailta tuntuneet...ihanaa liikuntaa. Kunhan nyt ei jokapäivä tule samanlaista kerrosta lunta ;)

Kun saimme aurattua pihan lumesta, pääsimme käymään asioilla. Sain houkuteltua Tinttarallan mukaan edes yhdelle kirpparille ennen ruokakauppareissua. Tällä kertaa se yksi kirppu riitti ja palkitsi. Mukaan tarttui puinen vanha laatikko ja nuo kauniit kannut ja pieni tratti. Nämä kannut asettelin jo siellä kirpulla tuohon laatikkoon ja jo mielessäni näin, mihin ne kotona asettuu. Nappasin isosta kimpusta muutaman tulppaanin ja uusi asetelma oli valmis.

Illaksi minä suuntaan naapurin naisten kanssa viettämään varpajaisia, kyllä, luit aivan oikein. Meidän entiseen talonyhtiöön syntyi pari viikkoa sitten pieni prinsessa ja nyt nykyiset sekä minä entisenä talonyhtiän naisväen edustajana kokoonnumme juhlistamaan pikku neitiä ja hemmottelemaan vastasynnyttänyttä äitiä. Uunituore piirakka mukaan ja nauttimaan naisseurasta!

Tuorein vahvistus tähän naisjoukkueeseen on kyllä taatusti illan valloittavin seuralainen <3

Mukavaa Viikonloppua,

Ansku