Köpöttelyä ja kynttilän valoa

Aivan aluksi täytyy kiittää teitä ihanista kommenteista keittiöpostaukseen. Jokainen niistä lämmittää mieltä kovasti. Täällä kotona köpöttelen edelleen, mutta en ole postauksia saanut oikein aikaiseksi. Päivät menee omalla painollaan...töitä etänä, kuntoutusta ja sitten jaksamisen mukaan kotihommia. Aamulla sytytän muutaman kynttilän työpäivien iloksi. Vaniljantuoksuinen kynttilä syttyy joka päivä tuohon mustan lyhdyn sisälle.

Kun kuntoilut on hoidettu, lepuutan kehoani loppupäivän sohvan uumenissa. Kovin paljon ei vielä jaksa olla jalkojen päällä. Keppejä en juurikaan enää tarvitse tai sen mukaan sitä menot ja tekemiset suunnittelee. Helpottaa valtavasti, kun kädet ovat jo vapaana.

Ripaus mustaa on tullut syksyn myötä VillaHoviin. Olen niin vannoutunut valkoisen fani, ettei musta meille varmastikkaan vallankumousta tee. Ryhtiä se kuitenkin antaa kivasti syksyiseen sisustukseen. Muutaman syyshortensian oksan pelastin vielä syyssateilta sisälle maljakkoon. Upeat värit ovat nekin saaneet ylleen.

Jos jotain tosi kivaa näissä pitkään kestäneissä etäpäivissä on, niin se on kyllä vapaus viipottaa äidin tekemät villasukat jalassa ja tunnelmoida kera kynttilöiden. Muuten sitä kovasti jo kaipaa työkavereita, asiakkaita ja vähän jo niitä korkkareitakin ;)

Harmaan ja sateisen päivän päätteeksi kaipaa kyllä kovasti takkatulen lämpöä. Siispä takkatulille ja viltin alle pötköttelemään.

Keskiviikkoterkuin,

Ansku