VillaHovin eloa

VillaHovin eloa

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Muistoja mummosta

Olin viikonloppuna saattamassa pikku mummoni haudan lepoon. Lähes 40 vuoden tauon jälkeen mummo pääsi ukin viereen nukkumaan. Hautajaiset olivat pienet ja kauniit, vain lähisuku oli paikalla. Oma suru oli tietysti suuri, mutta voi meidän pientä prinsessaa, jolle itkevät sukulaiset olivat kova pala. Pieni neiti nyyhkytti sylissäni niin lohduttomasti koko siunauksen ajan.

Hautajaisten jälkeen menimme äidin ja siskon kanssa järjestelemään mummon asuntoa ja laittamaan tavaroita pois. Vaikka suru oli läsnä, oli meillä hauskaakin siellä pakatessa ja mummoa muistellessa. Itsekin sain aarteita mukaan ja muistoja matkaan. Vielä mummon eläessä vitsailin mummolle tämän pienen pöydän perimisestä. Mummoa aina niin kovasti nauratti, kun varailin tätä pientä radiopöytää itselleni. Niin vain tuli se päivä, kun keskinäinen vitsailumme kääntyi todeksi. Pöydän päällä oleva pöllökello on myös mummon vanha. Siinä oli lapsena jotain kovin pelottavaa ja jännää. Ihanaa, kun minä sain sen ottaa itselleni. Muitakin ihania muistoja sain mukaani, mutta niistä kerroin teille myöhemmin lisää.



Pöytä oli saman värinen kuin tuo pöllö, mutta sellaisenaan se ei olisi tänne sopinut. Kotiuduttuamme purin pikaisesti kassit ja päätin hyödyntää aurinkoisen syyspäivän maalailun ja pihahommien parissa.





Pihapuuhien jälkeen päätettiin lasten kanssa leipoa ensimmäiset piparit. Niitä oli jo tovin toivottu, joten tänään annoimme ihanan tuoksun vallata kodin. Kyllä ne taas maistuikin hyviltä. Ja näitä taatusti paistellaan meillä vielä monta kertaa.


Piparien kanssa samaan kuvaan pääsivät myös Vaniljaisen Liisan (joo - sä olet mulle aina Vaniljaisen Liisa ;)) minulle tekemät Laita hyvä kiertämään - haasteen käsityöt. Ihana kankainen muistitaulu ja kaunis ruutu tyynyliina. Iso kaunis kiitos Liisaseni :)



Nyt lähden rentoutumaan saunan lauteille ja sitten nautin hetken takkatulen ääressä. Iloa alkavaan viikkoon!

-Ansku

13 kommenttia:

  1. Onpa blogissasi kaunis ja mukava tunnelma, taidan jäädä seuraamaan :). Jotain vanhaa ja perittyä löytyy myös meiltä Nainen Talossa -blogista. Tervetuloa kurkkaamaan.

    VastaaPoista
  2. Voi nyyh, miten suruntäyteinen viikonloppu teillä takana :( Mutta ihanaa, että mummo ja vaari saavat nyt istua yhdessä siellä paremmassa paikassa <3

    Ihanat muistot mummoltasi perit. Pöytähän on juuri teille tehty :)

    Todella kauniit nuo Liisan tekeleet <3

    Ps: meidänkin täytyy varmaan syysloman kunniaksi leipasta ekat piparit ;)

    VastaaPoista
  3. Me tehtiin tänään ensimmäiset joulutortut =)

    Ihania kuvia ja jaksuja suruunne <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että surusta huolimatta viikonloppu oli muistojen täytteinen ja "kaunis", ja sait ihanat aarteet konkreettisesti kotiinkin muistuttamaan mummostasi :)

    Ihanaa myös, että paketti tuli perille niin nopeasti ja vielä parempaa, jos se oli edes hiukan mieleinen...mä kun en ole mikään mestarikäsityöläinen...

    Halauksia Ansku-kulta! HUOMENNA yritän oikeesti ottaa sen puhelimen kouraan!!!

    VastaaPoista
  5. Jaksamisia sinne! Ihana, että jäi kauniita muistoja!

    VastaaPoista
  6. <3
    Kyllä mummusi sieltä pilven päällä tyytyväisenä toteaa, että kaunista tuli ja pöllö on ihana-ei niitä muistoja mikään korvaa<3
    Minä taidan kanssa leipoa joulutortut viikon päästä siskoilleni, ja selataan kaikki jouluiset kirjat ja lehdet...hyvää viikon alkua!

    VastaaPoista
  7. <3

    Minun mummo kuoli 8 vuotta sitten ja välillä vieläkin ihmettelen että enkä voi enää mennä kylään. Jotenkin hän (ja ukki joka kuoli 5 vuotta sitten) on ajatuksissa usein mukana. Näin joulun lähestyessä miettii vielä enemmän. Mutta onnellinen olen että mulla on ollut niin ihanat ukki ja mummo <3

    VastaaPoista
  8. Vaikka elämä ja ruumis poistuu, muistot eivät! Voimia! <3

    VastaaPoista
  9. Osanottohalit <3

    Blogissani on tunnustus ihan ihkulle ja erittäin inspiroivalle blogillesi ♥ ♥ ♥
    Halein SisustEllen <3

    VastaaPoista
  10. Itsellänikin mummo menehtyi muutama vuosi sitten ja suru oli sanaton..Ikävä loputon.. Muistot onneksi elävät läpi elämän ja tavarat muistuttavat aika ajoin siitä mummon eletystä elämästä ja kauniista muistoista niin siellä teillä kuin täälläkin..
    Voimia ja kaikesta huolimatta Tunnelmallista viikonloppua :)

    VastaaPoista

Ilahdun kun kerrot käynnistäsi <3